Kun yksinoloharjoittelu ei onnistu

Yksinoloharjoittelu on haastava prosessi, jonka aikana on tavanomaista kohdata tilanteita joissa harjoittelu ei onnistu toivotusti. Koiran voi esimerkiksi olla vaikeaa levätä harjoituksen aikana, se voi alkaa siirtyä ovelle odottamaan omistajan paluuta tai harjoituksen aikana voi näkyä muita selviä stressieleitä ja/tai levottomuutta. Jossain määrin osaamisen tason vaihtelu on normaali osa harjoitusprosessia - ihminenkään ei pysty esimerkiksi juoksutreeneissä päivästä toiseen vain parantamaan ennätystään. Siinä missä juoksemisessa edistymiseksi on tarpeellista harjoitella myös peruskuntoa ja palauttavaa liikuntaa, saman tulee toteutua yksinoloharjoittelussa.

Yksinolokoulutuksessa tärkeää on, että harjoitukset tehdään aina koiran reagointikynnyksen alapuolella, jolloin harjoituksissa ei näy lainkaan stressiä. Harjoitusten väliaikainen helpottaminen on tarpeellista heti kun haasteita ilmenee ja levottomuuden syitä täytyy pohtia, jotta niihin voidaan reagoida mahdollisimman hyvin. Vaikuttimia harjoitteluun voi olla yksi tai useampia ja vaihtoehtoja haasteiden syiksi löytyy aina koulutustekniikasta koiran hyvinvointiin liittyviin tekijöihin.

Terveydelliset haasteet

Yksinolo-ongelmiin vaikuttaa valitettavan usein jokin koiran terveydellinen haaste, joka huomataan vasta kun yksinoloharjoittelu ei onnistukaan suunnitellusti. Terveyttä olisikin yleensä aiheellista tutkia jo ennen yksinolokoulutuksen alkamista tai viimeistään sen alkaessa. Joskus terveydellinen haaste alkaa voimistua sattumalta vasta yksinoloharjoittelun aikana, jolloin muutokset koiran terveydessä voivat näkyä myös siten, että aiemmin hyvin sujunut harjoittelu ei enää onnistu samalla tavalla.

Muun muassa ruokavalioon tai suoliston tulehdustiloihin ja sairauksiin liittyvät vaivat aiheuttavat tyypillisesti vaihtelua yksinolokyvyssä ja siten myös tarvetta tarkistaa oikeaa harjoittelutasoa. Joissakin tilanteissa yksinoloharjoittelun onnistuminen ei ole mahdollista ennen kuin koiran vointi on parantunut, sillä monilla sairauksilla on vaikutuksia koiran kykyyn kestää siedättämisen koulutusprosessia fysiologisista syistä, joihin kuuluvat mm. neurologiset syyt ja hormonitoiminta, sekä näiden aiheuttamat psykologiset vaikutukset.

Vaikka koiralla ei olisi todettu terveyshaasteita, sen käyttäytymistä ja elekieltä seuraamalla voit saada viitteitä terveydestä ja hyvinvoinnista. Mieti vähintäänkin seuraavia asioita viimeisen kuukauden ajalta: syökö koirasi aina hyvin ja mielellään? Nukkuuko se tarpeeksi, vähintään 14 h vuorokaudessa? Onko kakka kiinteää ja toimiiko vatsa säännöllisesti? Jos koira on akuutisti kipeä, esim. sen vatsa on löysällä, ei treenejä kannata tehdä lainkaan ettei epämukava olo yhdisty harjoituksiin ja ala tehdä niistä epämukavia. Akuutti terveysvaiva voi vaikuttaa myös eläimen hermostoon ja fysiologiaan tavalla, joka estää harjoittelua tai aiheuttaa efektin, jossa normaalisti koiraa yksinoloon siedättävä harjoitus aiheuttaakin herkistymistä ja yksinolon muuttumista yhä epämiellyttävämmäksi. Vaikka oirekuvan perusteella ei pystyisi paikantamaan suoraan terveydellistä vaivaa mutta harjoittelu on haastavaa, kannattaa koiran terveys aina tarkistaa asiantuntevalla lääkärillä, jotta voidaan varmistua, ettei taustalla ole lääkärin hoidon tarvetta, jonka puute seisoisi koulutusprosessin tiellä.

Muutokset arjessa

Koiran suorituskykyyn vaikuttaa kaikki mitä sen elämässä tapahtuu, ja joskus kuormitusta on elämässä tavallista enemmän. Jos hiljattain hankaloitunut yksinoloharjoittelu on aikaisemmin sujunut, on hyvä pohtia onko esimerkiksi arkirutiineissanne tapahtunut muutoksia. Muun muassa vilkkaan ja toimintaa täynnä olleen mökkiviikonlopun jälkeen koiran hermoston kuormitus voi olla korkealla ja toisin kuin monesti ajatellaan, väsynyt koira saattaa reagoida harjoituksissa herkemmin. Syyt tähän löytyvät koiran hormonitoiminnan puolelta, johon vaikuttavat yhtälailla sekä positiivisella että kielteisellä tavalla kiihdyttävät asiat, kuten mökkilomalla vähäiseksi jäänyt uni, toistuvat juoksupyrähdykset tai tavanomaista enemmän vapaana ulkoileminen sekä mahdolliset leikit koirakavereiden kanssa. Loman jälkeen myös harjoittelurutiini voi olla kateissa, ja harjoituksiin voi olla tarpeen palata helpommalta tasolta.

Kiihdyttävät harrastuslajit tuottavat iloa, mutta nostavat myös stressiaineenvaihdunnan määrää eli lisäävät koiran kokonaiskuormitusta ja madaltavat kynnystä stressireaktioihin. Kiihdyttävien skenaarioiden lisäksi myös arjen muut muutokset voivat vaikuttaa: esimerkiksi koiralle tärkeän ihmisen työmatka tai kiireinen työviikko on voinut aiheuttaa muutoksia koiran sosiaalisen aikabudjetin täyttymiseen. Näissä tilanteissa ensisijainen ratkaisu on pyrkiä palauttamaan normaalit arkirutiinit ja tukea koiran palautumista huolehtimalla riittävästä levosta ja virikkeistä. Kaksi harjoitusvapaata lepopäivää viikossa on pakollinen osa yksinoloharjoittelua jokaiselle koiralle, jonka lisäksi arkiliikunnan ja aktiviteettien tulee olla sellaisella tasolla, mikä tukee koiran hyvinvointia tuomatta väsymystä ja/tai ylikierroksia arkeen.

Poikkeukset harjoitusrutiinissa

Yksinoloharjoitus voi muuttua yllättäen tavallista vaikeammaksi, jos itse harjoituksessa on tapahtunut jotakin poikkeuksellista. Harjoituspäiväkirjaa pitämällä saa käsityksen siitä mikä harjoituksissa on tyypillistä koiran näkökulmasta.

Harjoituksia voi verrata aikaisempiin treeneihin ja miettiä, mitkä asiat yhdistävät onnistuneita ja epäonnistuneita harjoituksia. Päivän harjoitus voi esimerkiksi olla eri kellonaikaan kuin yleensä tai harjoittelu voi olla haastavampaa toisen perheenjäsenen kanssa. Onko harjoitusta edeltänyt jokin kuormitusta aiheuttanut asia, mitä yleensä ei tapahdu, esim toisen ihmisen poistuminen hetkeä aikaisemmin? Onko harjoituksiin lisätty lähiaikoina lähtösignaaleja tai vähennetty lämmittelytoistoja?

Haasteet voivat johtua myös siitä, että harjoittelussa on liikaa ulottuvuuksia samanaikaisesti: esimerkiksi lähtösignaaleja ei tule ottaa mukaan harjoitteluun tai lämmittelytoistoja poistaa harjoituksesta samaan aikaan keskenään, tai kun poistumisia yritetään pidentää.

Oikea harjoitustaso ja koulutussuunnitelmat

Yksinolokoulutuksen tavanomaisin ongelman aiheuttaja koiran salaisten terveysmurheiden lisäksi on puutteellinen harjoitustekniikka: harjoituksia on helppo tehdä liian vaikealla tasolla, harjoitukset saattavat toistua liian samankaltaisina tai helppoja harjoituksia on tehty liian vähän. On ymmärrettävää että kun tuloksia toivotaan ja tarvitaan kipeästi, halutaan vaistomaisesti usein harjoitella nimenomaan sitä, mikä on vaikeaa. Yksinoloharjoittelussa on kuitenkin tärkeämpää harjoitella sitä mikä on helppoa kuten aikaisemmin mainitussa juoksemisen peruskuntotreenissä - vähänkin liian vaikeiden treenien toistaminen hidastaa koulutusprosessia ja voi myös estää etenemisen.

Kun oikea harjoitustaso on tarkkaan määritelty, itse harjoittelu tehdään aina koiran mukavuusalueella. Harjoitusten pituutta vaihdellaan oikeissa kohdassa niin että helpot, keskitason ja haastavimman tason toistot sekä harjoitukset vaihtelevat. Haastavimman tason harjoituksia on hyvä tehdä vain 1 viikossa ja muiden harjoituksista tulisi olla olla keskitasoa, helppoja ja erittäin helppoja! Harjoittelun porrastamisella on myös paljon merkitystä, sillä liian kaavamaisessa harjoittelussa koira voi oppia ennakoimaan harjoitusten pituutta. Harjoitusviikot eivät saisi toistua järjestykseltään samanlaisina ja myös yksinoloharjoituksen sisältämien lämmittelytoistojen määrää sekä järjestystä tulee vaihdella päivittäin. Oikean harjoitustason määritteleminen ja tehokkaiden, mutta samalla turvallisten koulutussuunnitelmien tekeminen on pikkutarkkaa ja haastavaa työtä, jossa kokeneen kouluttajan apu on usein välttämätöntä.

Yksinoloharjoittelun checklist ongelmatilanteisiin

• Tarkista että harjoittelu on toteutunut vain koirasi mukavuusalueella. Älä koskaan harjoituta stressaantunutta koiraa.
• Käy läpi tekemäsi harjoitukset ja varmista, että olet harjoitellut enemmän koirallesi helppoja harjoituksia, kuin lähempänä koirasi osaamitason rajoja olevia harjoituksia.
• Varmista, että et toista harjoituksissa samanlaista kaavaa päivästä toiseen. Harjoitusten tulee erota selvästi toisistaan, eikä esimerkiksi toistojen olla aina samassa järjestyksessä.
• Tutustu harjoituksesi rakenteeseen: harjoitellaanhan harjoituksessa vain yhtä asiaa kerrallaan? Poistumisen lisäksi harjoitukseen on hyvä laittaa korkeintaan yksi lähtösignaali kerrallaan aina signaalin valmistumiseen asti, jotta ärsykkeet eivät pääse kasaantumaan salakavalasti ja yllättäen hermostuttamaan koiraa.
• Huolehdi koiran vapaapäivistä. Jokainen koira tarvitsee kaksi harjoitusvapaata päivää viikossa, mieluiten peräkkäisinä päivinä.
• Selvitä harjoitushistoriaanne lähiajoilta. Oletko helpottanut harjoittelua tai tarjonnut ylimääräistä vapaata heti kun koira on alkanut epäröidä harjoituksissa, vai oletko vahingossa tuonut koiran liian haastaviin harjoituksiin tai liian pian huonojen kokemusten jälkeen?
• Pohdi koirasi arkirutiineja; onko elämään tullut suuria muutoksia tai onko esimerkiksi harjoittelun ajankohta vuorokaudessa vaihtunut.
• Arvioi, sujuvatko harjoitukset yhtä hyvin jokaisen perheenjäsenen kanssa, vai tarvitsevatko eri perheenjäsenet eri vaikeustason harjoituksia.
• Mieti lähipäivien tapahtumia. Onko koira elänyt todella aktiivista, stressihormonirikasta elämää esim. juosten paljon hyvin aktiivisesti, painien ja leikkien tai onko se kokenut pelkotilanteita? Tarjoa koirallesi useamman päivän palautuminen ennen harjoittelun jatkamista, jos elämä on ollut lähiaikoina stressaavaa hyvässä tai pahassa.
• Suhtaudu aina kriittisesti koirasi terveyteen - onko mahdollista, että jotakin on jäänyt huomaamatta?

Lopuksi

Epäonnistuneen harjoituksen perusteella ei kannata vetää johtopäätöksiä koiran tulevasta harjoittelukyvystä, vaikka tilanne on ymmärrettävästi raskas. Koiran hermosto palautuu usein hyvin - tärkeintä on, että vaikeita harjoituksia ei tehdä toistuvasti. Anna koiralle ja itsellesi pari lepopäivää ja palaa harjoituksiin helpolla harjoitustasolla, jonka uskot onnistuvan varmasti. Tee muutama helpon tason harjoitus peräkkäin, jotta näet, että ne onnistuvat myös toistuvasti yksittäiskertojen lisäksi. Sen jälkeen voit lähteä lisäämään harjoitusten vaikeustasoa varovasti upottaen haastavampia harjoituksia helpompien joukkoon.

Jos haasteet jatkuvat, on aina suositeltavaa ottaa yhteyttä erityisesti eroahdistuksen hoitoon koulutuksen saaneeseen kouluttajaan. Kokeneen kouluttajan tuella ja laadukkailla koulutusratkaisulla myös harjoittelun haastavat vaiheet saadaan ratkottua.

Jotta koirallasi olisi hyvä olla kotona