Koiran eroahdistus ja muut yksin olemisen ongelmat

Eroahdistus syndroomana

Syndroomalla tarkoitetaan toistuvia oireita, jotka voidaan samankaltaisuutensa ja yhdessä esiintyvyytensä vuoksi liittää toistuvasti toisiinsa. Mittausmenetelmien puutteessa niiden perusteella ei kuitenkaan voida tehdä lääketieteellistä diagnoosia, vaan hoito perustuu omistajan kuvaukseen koiran oireista. Vaikka eroahdistukseen saattaa tutkimusten mukaan vaikuttaa geneettisperäiset tekijät, ei sitä voida todeta lääketieteellisesti viralliseksi diagnoosiksi. Nykytutkimus tietää eroahdistuksesta vasta vähän.

Eroahdistuksen oireet

Eroahdistuksen yleisimpiä oireita koiran yksin olemisen aikana ovat:

• ulospääsyteiden ympäristöön kohdistuva tuhoava käyttäytyminen
• pakenemisyritykset kotoa ovien ja ikkunoiden kautta
• ääntely
• kuolaaminen
• oksentaminen
• ruokahaluttomuus
• virtsaaminen sisälle
• hyperkiintymyssuhde ihmiseen

Eroahdistunut koira reagoi jo omistajan lähdön merkkeihin ja jotkut yksilöt voivat yrittää estää omistajan lähtöyritykset jopa aggressiivisesti. Lisäksi tavallisia ovat hyperkiintymyssuhteet, joissa koira seuraa omistajaansa mahdollisimman paljon myös sisätiloissa. Osa koirista voi reagoida eroahdistuneisuudella omistajan käydessä esimerkiksi saunassa. Eroahdistuksen oirekuva ja syyt ovat moniulotteiset, mutta pääsääntöisesti eroahdistukseen kuuluu voimakasta ahdistuneisuutta sekä tarve päästä omistajan perään lukitusta asunnosta tai aitauksesta.

Kodin vaihdon vaikutus

Eroahdistuksen voimakkuuden ja alkamisajankohdan on todettu korreloivan sen kanssa, minkä ikäisenä pentu on muuttanut uuteen kotiinsa. Syynä todennäköisesti on se, että pidempään kasvattajalla ollut pentu on voinut jäädä paitsi monista hyödyllisistä sosiaalistumisvaiheen kokemuksista ja saattaa kokea asiat uudessa kodissa herkemmin pelottavana. Kodinvaihtajataustaisilla koirilla tavataan myös enemmän eroahdistusta, vaikka kodin vaihto olisi tapahtunut myöhemmälläkin iällä. Spekuloitavaksi jää, johtuuko tutkimustulos siitä, että eroahdistunut koira päätyy helpommin kodinvaihtajaksi. Korrelaatioita on muitakin, sillä eräässä tutkimuksessa 58,8 % eroahdistuneista koirista oli myös muuten pelokkaita ja 49,5 % näistä koirista oli myös ääniarkoja.

Emo palaa ulvomalla

Eroahdistus on evoluutiobiologian ja lajin selviytymisen kannalta tarkasteltuna hyödyllinen, sisäsyntyinen käyttäytymismalli. Susien maailmassa emon loittoneminen oli uhka liian varhaisessa kehitysvaiheessa olevalle pennulle. Tästä syystä emon loittoneminen oli tärkeää keskeyttää, mikä onnistui kutsumalla emoa takaisin. Pennun hermosto reagoi tilanteeseen ahdistuneisuuden kaltaisella tunteella, aikaansaaden pennussa kutsuhuudon aiheuttavan reaktion. Kutsuhuuto tunnetaan nimellä distress call. Distress call on ääntelyä, johon emon fysiologia vastavuoroisesti reagoi ahdistuksen kaltaisesti aiheuttaen emossa halun palata pennun luokse. Tämän käyttäytymismallin ansiosta pentu säilyi turvassa.

Tarkoituksena on ollut muodostaa myös pennun ja emon välille jopa elämän mittainen sosiaalinen suhde. Luonnossa ja laumassa susi altistuu automaattisesti yksin olemiselle sen hermostolle sopivissa määrissä, jotka ovat suhteessa suden muuhun kehittymiseen. Samaan aikaan kun sudesta tulee kasvun myötä vahvempi ja selviytymiskykyisempi, siitä tulee myös itsenäisempi. Lemmikkikoiralla puolestaan ei aina ole mahdollisuutta sen kehitysasteeseen sopivalle yksin olemisen altistukselle. Tämä voi johtaa siihen, että rohkeaksi ja pystyväksi koiraksi kasvamisen sijaan koirasta tuleekin yhä riippuvaisempi ihmisestä.

Useissa tutkimuksissa 1970‒90-luvuilla havaittiin, että eroahdistus toimii koiran aivoissa oman itsenäisen motivaatioväylän kautta, jonka takia muiden pelkokokemusten tavoin eroahdistus ei välttämättä aktivoi aivojen pelkoon liittyviä alueita. Tutkimuksissa muun pelon kokemus (kuten voimakkaat äänet yksinolon aikana), on jopa heikentänyt hetkellisesti eroahdistukseen liittyvää käyttäytymistä. Tämän on ajateltu korreloivan distress call -teorian kanssa siltä osin, että pentu ei paljasta sijaintiaan kutsuhuudolla silloin, kun petoeläin tai muu uhka on lähettyvillä. Vaikka yksittäisen yksinolon aikana muu pelko voikin vaimentaa koiran eroahdistuskäyttäytymistä juuri sillä hetkellä, vaikutus on kuitenkin pitkällä aikavälillä eroahdistuskäyttäytymistä voimistava. Kyse on kokonaisvaltaisen turvallisuudentunteen heikkenemisestä.

Ongelmien luokittelu

Vaikka eroahdistus erotellaan voimakkuudeltaan ja syntyperältään muista yksinolo-ongelmista, voi ajan kuluessa muistakin syistä puhjennut yksin olemisen ongelma alkaa muistuttaa sitä. Tästä syystä kaikenlaisia yksin olemisen ongelmia onkin alettu käsittelemään yhtenäisesti yhtenä suurempana luokkana, joka voidaan jakaa alaluokkiin. Eräässä vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa erilaiset koiran yksinoloon liittyvät ongelmat jaettiin neljään pääluokkaan, joista kukin voitiin jakaa myös kolmeen omaan alaluokkaansa.

Koiralajin historia selittää yksin olemisen ongelmien syitä

Luonnossa selviytyminen edellyttää lajilta kykyä löytää alati parempia keinoja pärjätä elinympäristössään. Koirien kesyyntymistä on tutkittu jonkin verran, mutta on edelleen epäselvää milloin ja missä koirat ovat kesyyntyneet - todennäköisesti useassa paikassa eri ajankohtina. Valistunut arvaus ehdottaa, että susista polveutui kyläkoiria, jotka saivat ruokaa ihmisten tunkioilta. Ne alkoivat näyttää koirilta ja elää ihmisen kanssa tiiviimmin vasta noin 14 000 vuotta sitten. Todennäköistä on, että koirien kasvattaminen eri käyttötarkoituksiin on alkanut samana ajankohtana. DNA-vertailun perusteella on kuitenkin arveltu, että koirien eriytyminen omaksi lajikseen alkoi jo 135 000 vuotta sitten. Tätä teoriaa on kuitenkin kritisoitu fossiililöydösten puuttumisen vuoksi.

Kesyyntyminen muutti lajia pentumaisemmaksi

Kesyyntyminen eli domestikaatio on tehnyt luonnossa selviytyvästä sudesta koiran, joka on riippuvainen ihmisestä. Puhutaan domestikaatiosyndroomasta: koiran aivot ovat vain noin 64 % suden aivojen koosta, sillä suteen verrattuna nykykoiran elämässä ei tarvita vastaavia selviytymistaitoja. Syntyessään koiran aivot ovat samankaltaiset kuin suden, mutta koiran aivojen kehitys pysähtyy noin neljän kuukauden ikäisen suden kehitysvaiheen kohdalla. Koiran voidaankin tavallaan sanoa olevan joiltakin osilta sudenpennun kehitysasteella.

Kehittyessään ihmisen lähimmäksi työskentelykumppaniksi, koira muuttui sekä käyttäytymiseltään että ulkonäöltään. Koirat alkoivat myös lisääntymään fysiologisesti varsin nuorina ihmisten valitessa niistä miellyttävimmät, eli eniten pentumaisia ominaisuuksia omaavat yksilöt. Ajan saatossa ne alkoivat myös säilyttää pentumaiset ominaisuutensa. Käyttäytymismuutosten myötä kaupan päällisinä saatiin myös luppakorvat ja hauskat väritykset. Ilmiö tunnetaan aikuisiän pentumaisuutena (neotenisaatio). Aikuisiän pentumaisuuden ansiosta koiralla on esimerkiksi sutta pidempi sosiaalistumiskausi, vaikka sudenpennutkin ovat jonkin verran pelottomia. Vuosituhansia sitten ihmiset pitivät sudenpentujakin leireissä lemmikkeinä.

Koiran pentumaisen kehityksen ja hassujen ulkonäkömuutosten syntymistä yritti tutkia jo Charles Darwin 1860-luvulla, mutta arvoitus jäi tuolloin selvittämättä. Sittemmin Adam Wilkinsin ja tutkijaryhmänsä esittämää hermostopienateoriaa vuodelta 2015 on pidetty vakuuttavana. Hermostopiena on solurykelmä, joka kehittyy koiran alkiovaiheessa. Se määrittää mm. pelkoon vaikuttavia tekijöitä, kuten koiran sympaattisen hermoston toimintaa (taistele-pakene -reaktio), ja stressihormonien eritystä. Wilkinsin ryhmä havaitsi, että hermostopiena kehittyy koirilla huomattavasti susia hitaammin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koirilla on susia pidempi pentuiän vaihe, jolloin ne tutustuvat rohkeammin uusiin asioihin.

Pentumaisuuden vaikutus yksinoloon

Kesyyntymisen myötä koirissa tapahtuneet fysiologiset muutokset ovat vaikuttaneet koiran ja ihmisen suhteeseen tavalla, jota tuskin osattiin odottaa. Tutkimuksissa on havaittu, että koiran ensisijainen eroahdistuksen kohde on nykypäivänä ihminen, eikä toisen koiran läsnäolo helpota eroahdistuneisuuden oireita yhtä vahvasti, kuin ihmisen läsnäolo. Tutkimuksessa koirat ovat tunnistaneet kasvattajansa hajun jopa 4‒9 vuoden jälkeen erottamisesta. Tämä on usein pidempi aika verrattuna emon hajun tunnistamiseen erossaolon jälkeen. Toisaalta tutkimuksissa on myös arveltu koirien sosiaalisen ja hajuun liittyvän muistin olevan jopa elinikäinen, kohteesta riippumatta.

Joka tapauksessa nykytietämyksen mukaan eroahdistuksen pohjana on poikkeuksellisen vahva kiintymyssuhde juuri koiran ja ihmisen välillä. On mahdollista, että myös koiran aivojen kehityksen pysähtyminen noin neljän kuukauden ikäisen suden kehitystasolle selittää tätä kehityskaarta: pienet sudet eivät vielä osaa olla erillään muusta laumasta.

Muut yksin olemisen ongelmat

Pelkoon ja voimakkaaseen eroahdistuneisuuteen liittyvien ongelmien lisäksi on olemassa muitakin yksin olemisen ongelmia. Haastavaa käyttäytymisen laadun tunnistamisessa onkin, että samankaltainen käyttäytyminen saattaa eri koirilla johtua eri syistä. On myös paljon rajatapauksia, joista käyttäytymisen alkuperäistä syytä on vaikea selvittää.

Alun perin muusta kuin pelosta johtuva käyttäytyminen voi myös ajan kuluessa alkaa muistuttaa eroahdistusta. Yhteistä erilaisille ongelmille on, että yksinolo aiheuttaa koirassa käyttäytymistä, jonka omistaja kokee ongelmaksi. Osa koirista voi reagoida nimenomaan yksin jäämiseen, mutta tavatonta ei ole myöskään koiran reaktio vain tietyn ihmisen lähtemiseen. Tällöin muu ihmisseura ei välttämättä lievitä koiran hätää. Tärkeää onkin selvittää, johtuuko oman koiran ongelma tietyn perheenjäsenen lähtemisestä vai liittyykö se kokonaisvaltaisemmin yksin olemisen pelkoon.

Yleisiä yksinolo-ongelmien oireita ovat esineiden tuhoaminen sekä haukkuminen. Toisin kuin eroahdistuksessa, tuhoaminen ei tavallisimmin keskity ulospääsyteiden, kuten ovien tai ikkunoiden ympäristöön, vaan muuhun irtaimistoon asunnossa. Koira voi esimerkiksi etsiä ruokaa tai esineitä pöydiltä, tai järsiä sohvaa. Koiran käyttäytyminen voi myös olla ylipäätään levotonta.

Hyvinvointiin tai koiran taitoihin liittyvät ongelmat

Omistajan voi olla vaikea ymmärtää, mikä tunnetila koiralla yksin olemisen aikana on ja mikä kaikki käyttäytymiseen itse asiassa vaikuttaa. Koira on sosiaalinen eläin ja voi esimerkiksi kokea arjessaan sosiaalista vajetta huomion tai läheisyyden puutteessa, joka saataa näkyä hermostuneisuutena yksin olemisessa. Monen koiran kohdalla syynä voi olla myös koiran puutteellinen leporutiinin osaaminen. Koira ei ole välttämättä oppinut, että ihmisen lähtiessä on aika levätä. Toisin sanoen ihmisen lähtövalmisteluiden tulisi aiheuttaa koiran hermostossa lepoon valmistautuva reaktio. Leporutiini sanan mukaisesti kertookin keskeisistä asioista; levon osaamisesta ja saman rutiinin toistumisesta. Jos koiran elämässä yksin jääminen on hyvin satunnaista, osa koirista voi oppia olemaan yksin vain tiettynä vuorokaudenaikana tai esimerkiksi vain kerran päivässä. Koira voi myös alkaa oirehtia yksin olemista rutiinin puutteessa, omistajan oltua kotona useita päiviä tai muutettuaan tapaansa lähteä kotoa.

Koulutuksen kannalta on tärkeää keksiä, vaikuttaako ongelmakäyttäytymiseen jokin puute koiran taidoissa tai hyvinvoinnissa. On mahdollista, että koira ei osaa mennä lepäämään, tai että se ei pysty lepäämään esimerkiksi terveydellisten seikkojen vuoksi. Yleistä on myös, että koiran arjessa ei ole tarpeeksi virikkeellistä toimintaa tai se kielletään omistajan läsnä ollessa, jolloin paras mahdollinen hetki toteuttaa turhautumistaan on omistajan lähdettyä.

Hyvinvointiin ja koiran yksin olemisen taitoihin liittyviä ongelmia käsitellään tarkemmin seuraavissa luvuissa. Avataan kuitenkin ennen sitä kahta merkittävää ryhmää: pennut ja vanhat koirat.

Yksin olemisen ongelmat pentuiässä

Yksin olemisen oireilussa tärkeää on erottaa, että aiheeseen liittyvissä tutkimuksissakin mieluiten jätetään alle 6 kuukauden ikäiset pennut tutkimuksen ulkopuolelle, sillä pentuikäisillä koirilla on vielä osaamattomuutta yksin olemisen rutiinissa, mahdollisesti esineiden järsimiseen vaikuttavaa hampaiden kutinaa sekä puutteellinen ymmärrys sopivista järsittäväksi tarkoitetuista kohteista.

Koiranpennun kotona tapahtuva esineiden järsiminen ei pääsääntöisesti liity yksinoloon liittyvään ahdistuneisuuteen. Todennäköisempi syy on mahdollisuus järsiä esineitä ilman, että kukaan kieltää tätä hauskuutta. Tämä ei johdu koiran kieroilusta, vaan käyttäytymisen lainalaisuuksista: koira oppii, millaisissa ympäristötekijöissä käyttäytymisen toteuttaminen on mahdollista ja milloin taas ei. Järsimisen kieltämisen sijaan pennulle kannattaakin opettaa pienestä pitäen mitä se saa järsiä. Näin voi välttyä ongelmilta, kun pentu yksinollessaankin keskittyy sallittuun pureskeltavaan. Jos näet pentusi järsivän jotakin epätoivottua, kaiva esiin jotakin kiinnostavampaa kuten lelu tai luu. Kun koira tulee luoksesi ihmettelemään tilannetta, voit päästää sen valitsemasi asian pariin. Toistoilla saat koirallesi luotua rutiinin siihen, mitä asioita järsitään ja mitkä pentu luonnostaan tulevaisuudessa jättää väliin.

Pennun yksin jättäminen tulee aloittaa rauhallisesti. Tutustu artikkelin lopusta löytyvään Laadukas yksinolokoulutus perustuu rentoutumiseen -kappaleeseen sopivan harjoittelumuodon valitsemiseksi.

Koiravanhus ja yksin olemisen ongelmat

Yli 10-vuotiaiden koirien omistajien yhteydenotot yksinolo-ongelmien suhteen ovat melko tavallisia. Erityisesti vanhojen koirien Alzheimer (cognitive dysfunction) vaikuttaa aiheuttavan oireita. Tämä johtuu mm. elämässä aiemmin opittujen taitojen unohtumisesta. Hyvä uutinen on se, että mikäli käyttäytymismuutosten todetaan eläinlääkärissä johtuvan muistisairaudesta, voidaan lääkityksellä helpottaa koiran elämää.

Sen lisäksi, että vanhan koiran aivoissa tapahtuu muutoksia, voi sen terveydentila muillakin tavoin heiketä. Muun muassa nivelrikko ja hammasvaivat ovat monen vanhenevan koiran harmina. Mikäli vanhalla koiralla puhkeaa yksinolo-ongelma, on mielekästä tehdä laajempi terveystarkastus mahdollisen terveydellisen syyn löytämiseksi. Terveysongelmista kärsivä koira voi oireilla yksin olemisen ongelmilla, ja silti leikkiä paljon, syödä hyvin, hyppiä tasoille huolettomasti ja käyttäytyä omistajan mielestä täysin terveen koiran tavoin.

TEE NÄIN: Jos omistat vanhan koiran, joka on alkanut oireilemaan yksin, käytä koira huolellisessa eläinlääkärin tarkastuksessa.

Hyvinvointitekijät ja ongelmakäyttäytyminen

Koiran käyttäytyminen nähtiin pitkään koirayksilön persoonallisia ominaisuuksia ilmentävinä reaktioina, joita pidettiin suhteellisen muuttumattomina. Koirien arkuus ja aggressiivisuus tulivat helposti tulkituksi vaikkapa vallanhaluisuutena tai huonona hermorakenteena. Käyttäytymisen muuttaminen koulutuksellisesti nähtiin tästä syystä hankalana. Onneksemme nykytutkimuksen avulla olemme saaneet lisätietoa koirien persoonallisuudesta sekä käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Nykyisin käyttäytymisen muuttamisen keskiössä onkin ensisijaisesti eläimen hyvinvointi ja siihen vaikuttaminen.

Koiran ongelmakäyttäytyminen on aina yritys sopeutua ympäristöön, jonka olosuhteet ovat koiralle sopimattomat. Voi kuulostaa kurjalta, että oman koiran ongelmakäyttäytyminen voikin liittyä hyvinvointiongelmiin, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaiset asiat, kuin että koiran tulee saada ruokaa, vettä ja ulkoilla kolmesti vuorokaudessa. Nämä ovat jo monessa koiraperheessä hyvin huomioitu. Yksityiskohtaisempi ja vaikeammin tunnistettava hyvinvointitekijä voi kuitenkin vaikuttaa koiran ongelmakäyttäytymiseen, vaikka arki itsessään olisikin pääpiirteittäin kunnossa. Jonkin kodin arkiratkaisut voivat olla toiselle koiralle hyvinvointia heikentäviä tekijöitä, mutta kuitenkin olla monelle muulle koiralle harmittomia ratkaisuja. Esimerkiksi yksi koira voi nauttia pallon heittämisestä leikkinä ja saada siitä arkeensa positiivisia hyvinvointivaikutuksia, siinä missä toinen koira saattaa päätyä ylikierroksille ja alkaa ilmentää sen seurauksena ongelmakäyttäytymistä.

Koiran hyvinvointiin vaikuttaa sen rodun ja iän lisäksi mm. koiran yksilölliset tarpeet. Käytetään esimerkkinä arkaa koiraa, joka pelkää vastaantulijoita. Arka koira saattaa kokea jatkuvaa huolta päivän tapahtumista, ja sen hyvinvointi voi heikentyä esimerkiksi rutiinien puutteesta. Pelkästään arjen säännöllisyys ei silti välttämättä riitä rutiinien luomiseen. Koira voi kaivata lisää ihmisen keksimiä ns. tukirutiineja, jotka lisäävät ympäristön ennustettavuutta ja koiran positiivisia odotuksia ympäristöä kohtaan. Lisäämällä koiran päivään säännöllisiä, palkkioperusteisia tehtäviä, koira voi alkaa kokea ympäristönsä hallittavammaksi. Tämä puolestaan johtaa siihen, että koiran optimistisuus ympäristöään kohtaan kasvaa. Koiran voi esimerkiksi palkita jokaisella ulkoilukerralla muutamalle samalle kohteelle, kuten kivelle tai kaivonkannelle hyppäämisestä. Näin koira saa ulkoiluun positiivista odotettavaa ja tietää paremmin, mitä lenkin aikana tapahtuu.

TEE NÄIN: Keksitkö heikentäviä hyvinvointitekijöitä, jotka voivat vaikuttaa koirasi käyttäytymiseen? Onko koirallesi arjessa positiivista, alati samaan aikaan toistuvaa odotettavaa tai tapahtuuko sille toistuvasti jännittäviä, yllättäviä asioita?

Kun koiran elimistöön saadaan lisää mielihyvähormoneja, ja toisaalta vähemmän stressiä, hyvinvoinnin koheneminen näkyy yleensä myös yksinolokäyttäytymisessä. Voikin kuulostaa nurinkuriselta, että itse ongelmakäyttäytymisen sijaan tärkeintä on keskittyä ensin muihin hyvinvointitekijöihin. Huomio kiinnitetään hyvinvointitekijöihin siksi, että ongelmakäyttäytyminen on tavallisimmin seuraus muista ongelmista. Toki myös koulutuksellisia ratkaisuja tarvitaan, mutta ilman huolellista hyvinvoinnin kartoitusta ja tarvittavia muutoksia on koulutus todennäköisesti tuloksetonta. On tärkeää löytää ja hoitaa jokainen syy oireen, eli ongelmakäyttäytymisen taustalla, ja ratkoa niitä mielekkäässä järjestyksessä.

Seuraavissa kappaleissa käydään läpi koiran hyvinvointitekijöitä. Esittelyssä ovat hyvinvoinnin keskeisimmät kohdat, sekä joitakin konkreettisia ratkaisumahdollisuuksia. Kappaleissa esiteltäviä hyvinvoinnin kiintopisteitä on esitetty tarpeellisiksi esimerkiksi DJ Mellorin Five domains-mallissa.

Selviytyminen: ravinto, ympäristö ja terveys

Ravinto

Ruoan tulee olla saatavilla sopivan laatuisena, sopivina määrinä ja lajityypillisesti tavalla ruokailtuna. Veden tulee olla saatavilla sopivan laatuisena ympäri vuorokauden. Hyvinvointia heikentävät liian suuret ja pienet ruokamäärät, sopimaton ravinto, liiallinen tai liian vähäinen veden saaminen ja pakkoruokinta.

Hyvinvointitekijöistä helpointa on tarkistaa, että koira syö laadukasta, tautiriskin välttämiseksi mieluiten kypsää tai kuivattua ravintoa, jota on saatavilla sopivissa määrin. Tärkeää koiraeläimelle on, että se saa etsiä, kaivaa ja järsiä ruokansa pitkäkestoisilla ruokailun menetelmillä, arkikielisemmin virikkeillä.

Lajityypillisten käyttäytymistarpeiden vuoksi koiralle sopii huonosti jatkuvasti kipossa saatavilla oleva ruoka. Mikäli koira syö epäsäännöllisesti tai nirsosti, hyvinvoinnissa on todennäköisesti puutteita, joiden hoidolla ruokahalu saadaan tasapainotettua. Niukasti ruokaileva koira tulee tutkituttaa eläinlääkärissä, jotta syyt ruokahaluttomuuteen selviävät. Huonosti syövän koiran ruokailu tulee järjestää säännöllisesti, vaikka koira jättäisi jonkin aterian välistä. Ruokahalun parantamiseksi on lisäksi huolehdittava muista tässä luvussa mainituista hyvinvointiin liittyvistä tekijöistä ja tarvittaessa tehtävä niihin muutoksia. Muutoksia ei tule kuitenkaan tehdä liian nopeasti: uuteen rutiiniin tulisi pysähtyä aina vähintään viikoksi-kahdeksi ennen uuden kokeilua. Herkuilla ruokkiminen ei ole sopiva ratkaisu.

Ruoan virikkeistäminen toimii kaikilla koirilla. Nappuloita voi esimerkiksi turvottaa jääkaapissa kongiin, jonka jälkeen kongi pakastetaan. Myös erilaiset koirien puurot sopivat kongeihin hyvin. Moni koira nauttii ruoan etsimisestä pahvilaatikkoon kerätyn pahvisilpun seasta, toisille pyyhe myttynä sopii etsimisalustaksi paremmin. Osa koirista repii mielellään pahveja silpuksi. Esimerkiksi maitotölkit ja talouspaperirullat sopivat hyvin (huom: vedessä liukenevat vessapaperirullat eivät sovi koiran virikkeeksi). Niiden vaikeustasoa on helppo nostaa taittelemalla yhä useampia pahveja sisäkkäin. Jos koira nielee pahveja, on syytä käyttää muita virikkeitä. Ylipäätään virikkeiden laatua kannattaa vaihdella.

Yksittäisen ruokailutapahtuman olisi hyvä kestää vähintään 10 minuuttia. Erityisesti vähäruokaisen koiran kaikki ruokinta tulisi olla virikkeistettyä. Ilman lajityypillisten tarpeiden toteutumista kesykoiran ruokahalu voi heikentyä. Jos lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät toteudu ruokailussa, näkyy tämä usein muussa elämässä ongelmakäyttäytymisenä. Kun virikkeistettyyn ruokintaan siirrytään täysin, voidaan käyttäytymismuutoksia usein nähdä jo kahden viikon sisällä. Ulkoilun päätteeksi tarjottu virikkeistäminen on myös loistava keino tarjota koiralle mahdollisuus rauhoittua luontaisella tavalla ulkoilun aktiviteeteista.

TEE NÄIN: Siirrä kaikki koiran ruoka virikkeisiin. Virikkeistä koiran ruokailut lenkin päätteeksi 10 minuuttia kestävällä virikkeellä. Vaihtele virikkeitä.

Fyysinen ympäristö

Koiran ympäristön tulee sopia koiran elämiseen tilan riittävyyden, valojen, hajujen ja äänimaailman puolesta. Liian lämpimät sisätilat voivat heikentää esimerkiksi arktiisiin olosuhteihin jalostetun koirarodun edustajan hyvinvointia merkittävästi. Koiran pitämistä ulkoaitauksessa on harkittava koiran sosiaalisten tarpeiden ja kylmänsiedon perusteella.

Uni ja nukkumapaikat

Koiran on myös kotioloissa nukuttava riittävästi, jopa 12-16 tuntia vuorokaudessa. Yöunien lisäksi tämä tarkoittaa useita päiväunia päivän mittaan. Nukkumista varten on oltava oma rauha, ja hämärä tila. Koiran tulee pystyä nukkumaan myös pimeissä olosuhteissa ja omaan rauhaan vetäytyneenä. Jos koiran uni-valverytmi on häiriintynyt niin, ettei koira nuku öisin tai se valvoo kaiken aikaa omistajien ollessa kotona, on koiran hyvinvoinnissa todennäköisesti ongelmia. Koiralla tulee olla tarjolla useita sopivia nukkumapaikkoja eri puolilla kotia, jotta koira voi vaihdella niiden välillä. Nukkumapaikkojen välillä on hyvä olla mahdollisimman paljon tilaa. Koira vaihtaa luonnostaan nukkumapaikkaa noin tunnin välein. Koska kyseessä on koiralle tärkeä lajityypillinen käyttäytymistarve, tulee nukkumapaikkojen vaihtamisen mahdollisuus huomioida myös koiran yksin olemisen aikana.

TEE NÄIN: Tarkista koirasi uneen liittyvät hyvinvointitekijät, kuten unen määrä, nukkumapaikkojen määrä sekä sijainti.

Äänimaailma

Fyysisen ympäristön lisäksi huomio kannattaa kiinnittää myös äänimaailmaan, missä koira elää. Mahdollistaako se tasapainoisen elämän vai aiheuttaako se koiralle stressiä? Monelle koiralle kaupunkiympäristö voi olla liian raskas ja pelottava, eikä koiralla ole välttämättä mahdollisuuksia sopeutua ympäristöön. Kaikki koirat eivät pysty myöskään lepäämään tarpeeksi vaikkapa lapsiperheen vauhdikkaan arjen keskellä. Mikäli koira kokee elinympäristössään jatkuvaa pelkoa, väsymystä tai ahdistuneisuutta äänien vuoksi, on ympäristöä joko vaihdettava tai muutettava. Osa lapsiperheissä olevista koirista hyötyy lepomahdollisuudesta erillisessä huoneessa koiraportin takana.

Äänimaailmaan muokkausta voi hyödyntää myös koiran yksin olemisen aikana. Esimerkiksi Through a Dog’s ear-hakusanalla löytyy koirille tieteellisin tutkimuksin optimoitua musiikkia, jota voi kokeilla lisäveloituksetta Spotifyn tilauksella. Musiikkia voi soittaa ensin koiralle muissa lepoon liittyvissä tilanteissa ja kokeilla sitten, parantaako se koiran lepovalmiutta yksin olemisen aikana. Koira voi hyötyä myös radiosta tai televisiosta, mutta toisia koiria ne voivat pitää valveilla.

TEE NÄIN: Pohdi, onko koiran kodin äänimaailma sille liian stressaava ja kuinka voit tarvittaessa helpottaa tilannetta.

Ennustettavuus ja yllätykset

Elinympäristön tulisi olla koiran näkökulmasta riittävän ennustettava. Koira voi kokea stressiä, jos se ei tiedä mitä ympärillä olevat asiat tarkoittavat tai milloin mitäkin tapahtuu. Moni koira voikin kokea salaa usein ahdistuneisuutta tai olla jatkuvasti valppaana, ja siksi väsyä arjessa. Esimerkiksi ovikellon poistaminen voi olla viisasta, jos lasten kaverit soittavat ovikelloa useita kertoja päivässä hermostuttaen koiran. Jos on valmis näkemään hieman enemmän vaivaa, koiran voi halutessaan myös kouluttaa ovikellon ääneen ja/tai vieraiden maltilliseen vastaanottamiseen.

Hoitotoimenpiteet ovat monelle koiralle inhottavia tapahtumia ja ne voivat pitää koiran valppaana siitä, milloin seuraavaksi jotakin ikävää tapahtuu. Koiran hoitotoimenpiteisiin liittyvään ahdistuneisuuteenkin voi vaikuttaa kouluttamalla. Ihmisen näkökulmasta voi tuntua ihan siedettävältä vaihtoehdolta, että esimerkiksi koiran kynsien leikkaamiseen kerran viikossa tarvitaan kaksi ihmistä pitämään koiraa väkisin paikoillaan, mutta koiran näkökulmasta kokemus voi olla erittäin ahdistava ja aiheuttaa koiralle toistuvasti psyykkistä haittaa ja luottamuksen menetystä omiin ihmisiin, sekä pelon lisääntymistä kynsien leikkuuta kohtaan.

TEE NÄIN: Mieti, mitä epämukavaa ja yllättävää koirasi ympäristössään kokee ja kuinka voit vaikuttaa niihin.

Terveys

Terveydellisillä tekijöillä on koiraan suuri vaikutus. Hyvinvoiva koira tuntee itsensä terveeksi, pystyväksi ja vahvaksi, jolloin koira myös kokee pystyvänsä puolustautumaan vaaran uhtaessa. Jos koiran terveydentilasta ei ole tarkempaa tietoa, on hyvä pohtia terveyttä kriittisesti . Valtavan suuri osa sairaista koirista leikkii, syö hyvin, juoksee kovaa ja hyppii kevyesti. Terveydellisen ongelman tunnistaminen voi olla haastavaa omistajan näkökulmasta myös siksi, että oman koiran käyttäytymisestä muodostuu ihmisen normaalikäsitys. Terveysmurheet voivat olla salakavalia ja vaikuttaa koiran käyttäytymiseen tavalla, jota emme osaa ennustaa. Koiran terveydentilaa on syytä epäillä, jos koiran yksin olon aikana tapahtuva ongelmakäyttäytyminen on joko hyvin voimakasta, käyttäytyminen vaihtelee toistuvasti eri yksinolokertojen välillä tai koiralla on muulla elämän osa-alueella ongelmakäyttäytymistä. Erityisesti koiran aggressiivinen käyttäytyminen on varma merkki lääkärin tarkastuksen tarpeesta.

Lista tavallisimmista terveysongelmien oireista:

• Muutokset koiran ruokahalussa tai jatkuva huonosti syöminen
• Usein toistuva läähättäminen ilman fyysistä rasitusta
• Huulten toistuva lipominen tai ilman nuoleskelu
• Toistuva ravistelu esimerkiksi tietyn kehon liikkeen jälkeen
• Laajentuneet silmät tai silmien voimakas siristely
• Raskas hengitys, tihentynyt syke
• Muutokset koiran asennoissa ja liikkumisessa (esim. pienillä koirilla peitsaaminen, eli ns. “kamelikävely”)
• Jatkuva juominen
• Tassujen nuoleminen, pureminen tai jatkuva peseminen
• Pysähteleminen kävelyn tai juoksun aikana
• Koira ei venyttele tai venyttelee aikaisempaa enemmän
• Aggressiivisuus (jopa 80 % koirien aggressiivisesta käyttäytymisestä liittyy kipuun)
• Voimakas liimautuminen omaan ihmiseen (usein alkaa yksinolo-ongelmien kanssa)
• Ontuminen, jalalla ilmaan potkaiseminen tai askeleen väliin jättäminen kesken vauhdin tai esimerkiksi hypyn jälkeen
• Voimakas eteenpäin pyrkiminen lenkin aikana. Kipu saattaa aiheuttaa koirassa reaktion juosta kipua karkuun, jolloin koira vetää hihnassa voimakkaasti tai juoksee vapaaksi päästessään niin kovaa kuin mahdollista. Tähän liittyy usein koiran hallitsemattomuus, joka liittyy koiran kivun lievittämiseksi tarkoitettuun voimakkaaseen hormoniryöppyyn. Adrenaliini esimerkiksi lievittää kipua.
• Ylenpalttinen väsymys tai yliaktiivisuus
• Liikeratojen muutokset. Esimerkiksi koiran pää ei käänny kunnolla sivuun, koiran asennot ovat vinoja, koira ei enää ole tutuissa asennoissa tai nukkumapaikoissa, ei mene mielellään istumaan tai maahan tai muuta, mikä on koiralle aikaisemmin ollut helppoa
• Vetäytyminen nukkumaan nurkkaan tai piiloon
• Haluttomuus hyppiä tai halu hypätä kovasta vauhdista
• Portaiden käveleminen ei onnistu hitaammassa vauhdissa
• Harrastuksissa tai arjessa treenit eivät kulje - koiran on vaikea keskittyä
• Koiran käyttäytymisongelmat. Terveydentilan tutkiminen on ensimmäinen väylä koulutuksen aloittamiseen, oli kyseessä sitten yksinolo-ongelmat, hihnassa vetäminen, yleistynyt haukkuminen tai muu epätoivottu käyttäytyminen.

Sairastelu voi heikentää koiran hyvinvointia myös toistuvien eläinlääkärikäyntien vuoksi, mitkä eivät välttämättä ole koiralle mieluisia. Jos koira joutuu käymään toistuvasti eläinlääkärissä ja alkaa kokemaan ahdistuneisuutta tapaamisista, lääkäriasemalta kannattaa tiedustella mahdollisuutta vierailla lääkäriasemalla myös ilman tehtäviä toimenpiteitä.

TEE NÄIN: Jos koiraasi ei ole tutkittu tarkkaan, suhtaudu nykyiseen terveysolettamukseen kriittisesti ja varaa tarvittaessa kattava eläinlääkärin tarkastus. Pyydä lääkäriltä, että koirasi nivelet taivutetaan huolellisesti ja että koirasta otetaan yleisimmät verikokeet.

Varusteet ja lihaskunto

Epäsopivat varusteet ja lihaskireydet voivat hermostuttaa koiraa. Koiran varusteiden tulee olla koiralle sopivat. Jos koira vetää hihnassa, esimerkiksi kaulapannan käyttö on terveydelle ja todennäköisesti myös psyykelle haitallista, vaikka se ei omistajasta siltä ensisilmäykseltä tuntuisikaan. Koiran tulee ulkoilla sopivan kokoisissa, kiristämättömissä välineissä joissa koiralla on mahdollisuus kulkea rentona ilman, että sen kehoon kohdistuu kiristystä. Esimerkiksi flexiä ei tulisi käyttää kaulapannan kanssa koiraan kohdistuvan paineen vuoksi. Kuristuspanta ei ole yleensä sopiva ulkoiluttamisen väline, sillä vetävää koiraa panta kiristää ja koiran syöksähtäessä mielenkiintoista asiaa kohti, voi koiran kaularanka vaurioitua tai hapen saaminen estyä. Jos koira ei vedä tai tee hypähdyksiä, kuristuspantaa voi käyttää esim. koiraharrastuksissa pannan pukemisen ja riisumisen helpottamiseksi. Ensisijaisesti ulkoiluun suositellaan sopivan kokoisia valjaita ja kiinteää, 2-3 metrin mittaista hihnaa. Väärän kokoiset varusteet voivat vaikuttaa koiran liikeratoihin ja aiheuttaa lihasongelmia, erityisesti jos koira vetää hihnassa. Jos koira vetää hihnassa, on hyvä pohtia siihen liittyviä syitä koiran liikunnan tarpeen suhteen, sekä tarvittaessa hankkia hihnassa vetämistä vähentävää koulutusapua. Jos koiran omistajalla on omasta takaa tarvittava osaaminen koiran hihnakävelyn kouluttamiseen, tulosten tulisi näkyä selvästi viikossa. Muussa tapauksessa on hyvä hankkia lisäapua ammattilaiselta.

Myös koiran lihaskunnosta tulee huolehtia siinä missä ihmisenkin. Koiraa voi itse kevyesti hieroa, (muualta kuin kaulan alueelta), jos koira näyttää viihtyvän hierottavana. Lisäksi on hyvä huolehtia, että koira ei lähde juoksemaan kylmillä lihaksilla ja että lenkki päättyy palauttavaan kävelyyn. Koirien liikunnan alku- ja loppuverryttelyssä sekä muussa lihashuollossa on hyvä huomioida samat tekijät kuin ihmisilläkin.

TEE NÄIN: Tarkista koirallasi käyttämiesi varusteiden sopivuus käyttötarkoitukseesi. Ehkäise vetämisestä koituva paine.

Käyttäytymisen mahdollisuudet: liikunta ja ulkoilu, seksuaaliset tarpeet, sosiaaliset suhteet

Ulkoilu ja liikunta

Koira kaipaa elämäänsä mahdollisuuksia seikkailla uusissa ympäristöissä sekä liikkua vapaana päivittäin turvallisesti. Tyhjän koirapuistoaitauksen lisäksi monille koirille sopivat metsät kiinnipitoaikojen ulkopuolella. Koiran lenkkien tulisi sisältää seikkailun mahdollisuuksia sekä tutussa että uusissa ympäristössä. Liikunnan on oltava monipuolista ja säännöllistä.

Paras lenkki sisältää rauhallisen alkuvaiheen, vauhdikkaamman keskivaiheen ja rauhallisemman lopun. Hyvän lenkin aikana tapahtuu esimerkiksi haistelua, kiipeilyä, raskaampaa ja kevyempää liikuntaa sekä koulutuspelejä. Ainoastaan kävelyä sisältävä lenkki ei riitä täyttämään monenkaan koiran laji- ja rotutyypillisiä tarpeita. Lenkille voi lisätä sisältöä esimerkiksi kiville ja kannoille kiipeilemällä, puiden kiertämistä opettelemalla tai kannustamalla koiraa kaivamaan kuoppia. Moni koira intoutuu kaivuupuuhiin, jos oma ihminen alkaa kuopia maata.

Yhtenä nyrkkisääntönä liikunnan määrään voidaan sanoa, että jos koira toistuvasti lähtee ulos hyvin kiihtyneenä, ulkoilua on todennäköisesti liian vähän tai sen laatu on koiralle sopimatonta. Myös liiallinen ulkoilu tai sen aikana tapahtuva aktivoiminen voi väsyttää koiraa, ja väsymys voi kääntyä hermostuneisuudeksi. Tämä on kuitenkin huomattavasti epätavallisempaa kuin kiihtyneisyys liian vähäisen tai liian heikkolaatuisen ulkoilun vuoksi.

Osa vauhdikkaasta liikunnasta voi myös lisätä koiran virittyneisyyttä. Yksi tavallinen ylivirittyneisyyden syy on pallon tai kepin heittämisen vaikutus. Heittoleikit lisäävät koiran elimistössä aktiivista toimintaa, ja fysiologiset reaktiot voivat olla jopa samoja kuin yksinoloon liittyvän kiihtyneisyyden aikana. Näissä tapauksissa elimistön kiihtynyt toiminta voi alkaa yleistyä. Toistuvan pallonheiton sijaan sopivaa on kokeilla esimerkiksi väsyttäviä repimisleikkejä. Jos tuntuu, ettei oma koira lähde mukaan repimisleikkiin, kannattaa yrittää erilaisia tapoja. Lelua voi heiluttaa puolelta toiselle vain kevyesti, vetää maata kohden koirasta poispäin tai juosta lelun kanssa koiraa pakoon. Välillä kesken leikin on suositeltavaa pyytää koiraa vaikka istumaan tai menemään maahan ja rauhoittumaan pieneksi hetkeksi, minkä kautta koira saa taas jatkaa lelulla leikkimistä. Näin leikkimiseen saadaan myös rauhoittumisen osia.

Liikunnan suhteen on myös hyvä tarkistaa, ettei koiran liikunta ole jakautunut vain yhteen kohtaan päivästä. Jos koiran ulkoilujen välit ovat kovin pitkiä ja esimerkiksi aamulenkki erittäin lyhyt, on todennäköistä, että koiran hyvinvoinnissa on ulkoiluun liittyvä puute. Ulkoilu on hyvä jakaa kolmeen tai korkeintaan neljään keskenään saman mittaiseen ulkoiluun, tai pitää korkeintaan yksi ulkoiluista hieman muita pidempänä. Lemmikkikoiralle ei tavanomaisesti riitä ulkoiluksi oleilu kotipihalla, vaan ne kaipaavat kävelemistä vähintään kodin ympäristössä ihmisen kanssa. Hyvä nyrkkisääntö on tehdä kolme lenkkiä päivässä ja pitää lyhyimmänkin ulkoilun pituus vähintään puolessa tunnissa.

TEE NÄIN: Tarkista koirasi ulkoilun määrä ja sisältö. Onko liikuntaa sopivissa määrin ja onko se sisällöltään mielekästä?

Seksuaaliset tarpeet

Myös yliseksuaalisuus voi olla koiralle kuormittava tekijä. Haistelun määrä viestii tavallisesti koiran hyvinvoinnista: hyvinvoiva koira malttaa haistella lenkin aikana, mutta ei suhtaudu hajuihin pakkomielteisesti. Pakkomielteinen haistelu liittyy usein uroskoirien hormonitoimintaan, jolloin koiran kastroimista on mielekästä harkita. Seksuaalisuuden toteuttaminen on koirilla yleensä ihmisen säätelemää. Koiran ei voi antaa toteuttaa itseään rajattomasti, minkä vuoksi kesykoiran leikkauttamista suositellaan sekä psyykkisistä että terveydellisistä syistä, ellei koiraa ole tarkoitus käyttää jalostukseen. On kuitenkin hyvä tietää, että uroskoiran kastroiminen voi lisätä pelkoon ja epävarmuuteen liittyvää käyttäytymistä. Tämä on seurausta hormonitoiminnan muutoksista, joten haasteellisen tai epävarman koiran kanssa kastroinnista kannattaa keskustella ensin ammattilaisen kanssa. Yksi hyvä mahdollisuus on kokeilla hormoni-implanttia ennen lopullista päätöstä.

Koirien seksuaalisuuden suhteen toisen koiran päälle hyppiminen, ns. paritteluliike tulkitaan usein virheellisesti. Tulkintoja kuulee alistamisyrityksistä paritteluyrityksiin, mutta kyseessä on tavallisimmin koiran stressikäyttäytyminen. Jos koirasi hyppii jossakin tilanteessa toisten koirien tai ihmisten päälle, se todennäköisimmin kokee tilanteessa stressiä jonka elimistöllinen reaktio aiheuttaa käyttäytymisen. Jos koira tekee käyttäytymistä koirapuistossa, vieraille ihmisille kotona tai oman perheen koirille, on syytä tutkia mikä koiraa tilanteissa hermostuttaa ja kuinka sen stressiä voidaan vähentää. Tavallisimmin tilanteet on syytä ensimmäiseksi purkaa niin, ettei koira päädy hermostuttaviin tilanteisiin vaan saa niihin etäisyyttä esimerkiksi koiraportilla.

TEE NÄIN: Mieti, onko uroskoirallasi yliseksuaalista käyttäytymistä tai stressikäyttäytymistä, joka voisi kertoa sen hyvinvoinnin ongelmista.

Sosiaaliset suhteet toisiin koiriin

Mahdollisuus sosiaalisiin suhteisiin toisten koirien kanssa on monelle koiralle kriittisen tärkeä hyvinvointitekijä. Osalla koirista haukkuminen toisille koirille hihnassa alkaa leikin estymiseen liittyvästä turhautumisesta, joka kääntyy myöhemmin aggressiivisuuden näköiseksi käyttäytymiseksi. Tällöin omistaja herkästi eristää koiraa entisestään, koska epäilee koiran muuttuneen aggressiiviseksi toisille koirille.

Koiran kanssa olisi hyvä luoda sosiaalisia suhteita toisiin aikuisiin, tuttuihin koiriin. Jos oman koiran käyttäytyminen on alkanut epäilyttää, voi pyytää ennalta tunnettua sosiaalista ja pelkäämätöntä koirakaveria tulemaan kaksipuoliseen koirapuistoon aidan eri puolelle, niin että molemmat koirat ovat vapaana. Näin voidaan nähdä, kuinka oma koira lähtee kommunikoimaan toisen koiran kanssa. Jos kommunikoiminen sisältää sosiaalisia eleitä, kuten leikkikumarruksia ja rentoa kehon kieltä, koirat voivat todennäköisesti myöhemmin tavata aidan samalla puolella. Jos koira on silminnähden jännittynyt, nostaa karvansa pystyyn, murisee tai haukkuu useilla tapaamiskerroilla, voidaan todeta, ettei koira uskalla tai halua osallistua tällaisiin tapaamisiin. Ammattitaitoinen kouluttaja voi auttaa koiran epävarmuuden työstämisen kanssa.

Mikäli käytät koiraasi koirapuistoissa tapaamassa toisia koiria, huolehdi aina, ettei koirasi kiusaa muita tai tule kiusatuksi. Usean koiran tapaamiset ovat suurelle osalle koirista liian stressaavia, mikä voi jäädä omistajalta huomaamatta. Koirapuistoon ei tulisi viedä koiraa, joka päätyy tappeluihin, hyppii toistuvasti toisten selän päälle, käyttäytyy hallitsevasti tai on alati omistajan jalkojen takana piilossa.

TEE NÄIN: Järjestä koirallesi lisää sosiaalisia suhteita toisten koirien kanssa, jos ne ovat jääneet vähäisiksi. Huomioi tilanteissa erityisesti turvallisuus ja kaikkien osapuolten hauskuus.

Ihmissuhteet

Sosiaaliset suhteet ihmisten kanssa ovat monen koiran elämän tärkein tukipilari. Lemmikiksi kesyyntynyt koira rakastaa huomiota. Omistajasta voi tuntua haastavalta tietää, mikä määrä huomiota koiralle on tarpeeksi, erityisesti koska ihmisten pöytäpuheissa kiertää paljon keskustelua vanhan ajan koulutusneuvoista, kuten siitä että koira ei saisi tulla sänkyyn tai sohvalle, tai ettei koira saisi mennä ennen ihmistä ulos ulko-ovesta. Nykytieteen avulla olemme onneksi saaneet tietää, että nämä ohjeet voi unohtaa. Huomion arvoista kuitenkin on, että jos koira viettää kaiken aikansa ihmisen kanssa kotona, kuten pääsee mukaan sohvalle, sänkyyn ja vessaan, voi erossa oleminen hankaloitua.

Monille koirille erityisen tärkeää on nukkua laumassa pinoina ihmisten ja perheen muiden koirien kanssa. Illan televisionkatseluhetket sohvalla ovat oikein sopivia tähän. Mikäli koira kokee hellyyden puutetta, se heijastuu melko varmasti yksinoloaikaan. Vailla tieteellistä perustaa kiertää harmillisesti ohjeita myös jääkausimenettelystä, jossa eroahdistunut koira ajetaan pois ihmisen luota. Tavoitteena on, että koirasta tulisi itsenäisempi. Häätämisen seurauksena koirasta tulee valitettavasti usein masentunut ja välttelevä, mikä todella vaarantaa koiran fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin. Tämä puolestaan nostaa pitkällä aikavälillä erilaisen ongelmakäyttäytymisen riskiä. Eroahdistuksen ja yksinolo-ongelmien hoitoon ei ole olemassa pikaratkaisuja.

Koiran elämän tulisikin olla sopivassa suhteessa täynnä sekä ihmisen kanssa olemista, että sopivissa rutiineissa yksin olemisen harjoittelua. Onnellinen koira kohdataan sen elämässä aidosti ja ihmiset viettävät sen kanssa aikaa joutilaana; sylitellen ja rapsutellen vuoden jokaisena päivänä. Suurin osa koirista kaipaa paljon läheisyyttä ja ne kokevat herkästi ahdistuneisuutta, jos ihminen ei vietä niiden kanssa aikaa, suhtautuu koiraan välinpitämättömästi tai tekee koiran kanssa vain aktiivisia asioita. Koiran kanssa kannattaakin myös tehdä passiivisia asioita, kuten lukea kirjaa, katsoa televisiota tai istua ulkona katselemassa maailman menoa. Kotioloissa koiralle on kuitenkin hyvä opettaa myös, että huomiota ei ole aina jakamattomasti saatavilla ja siten välillä jättää koiran ehdotukset esimerkiksi syliin tulemisesta huomiotta. Kun koira luopuu huomiosta ja siirtyy muualle, sen voi pian rauhoittumisen jälkeen kutsua syliteltäväksi. Näin koira voi sekä oppia sosiaalisesta tilanteesta luopumista, itsenäistä leporutiinia, että saada tarvitsemaansa huomiota.

TEE NÄIN: Mieti koirasi sosiaalisia suhteita ihmisten kanssa. Onko koirallasi riittävästi rauhoittavaa sylittelyaikaa, sekä aktiivista yhdessä tekemistä?

Kokemuksellisuus: tunteet

Nykyään tiedämme, että eläimillä on tunteet ja jopa kala kokee kipua. Koirien tunnetutkimuksissa on havaittu, että koiralla on samat perustunteet kuin ihmiselläkin:

• pelko
• aggressio
• leikkisyys
• hoivaaminen
• kiintymys
• etsiminen
• seksuaalinen halu
• ilo
• suru
• hämmästyminen

Koira ei osoita mieltään

Toisin kuin usein ajatellaan, koira ei tunne syyllisyyttä, kostonhalua tai osoita mieltään. Sen sijaan koira on taitava tilanteenlukija, joka muun muassa haistaa hormonit ihmisen iholta ja pystyy reagoimaan ihmisen tunnetilaan. Kyse on siis oppimisesta. Koira ei tunne oikeaa tai väärää eikä sosiaalisia normeja, mutta se oppii, millä tavalla reagoivasta ihmisestä seuraa ongelmia. Siksi koira voi alkaa ihmisen mielestä “näyttää syylliseltä” tai käyttäytyä alistuneesti tai liehittelevästi.

Koira oppii, että yksin ollessaan se pystyy syömään pöydältä ottamansa ruoan rauhassa, mutta se ei koe tekevänsä väärin. Koira kuitenkin tietää, että ihmisen läsnäollessa samasta käyttäytymisestä voi seurata ongelmia. Toisin kuin ihmisillä, koirilla ei ole kehittynyttä poimuttunutta myöhäisaivokuorta, mistä johtuen koiran kyky aiheuttaa tietoisesti tunteita toisessa yksilössä tai pohtia mitä muut ajattelevat siitä, voidaan poissulkea. Koiranomistajien virheelliset johtopäätökset koiran tavoitteista saada valtaa, osoittaa mieltään tai kostaa, johtavat herkästi haitallisiin koulutusmenetelmiin ja koiran ongelmakäyttäytymisen lisääntymiseen.

Reilu resurssien jako

Koirien mustasukkaisuudesta käydään tutkimusmaailmassa vielä keskustelua, mutta toistaiseksi parhaana tulkintatapana pidetään resursseihin liittyvää käyttäytymistä. Resurssilla tarkoitetaan kaikkea koiralle tärkeää, kuten nukkumapaikkaa, ihmisseuraa ja ruokaa. Koira voi esimerkiksi olla tarkka siitä, että se tulee itsekin silitetyksi kun perheen toista koiraa rapsutellaan. Koska kaikilla koirilla ei ole tavattu vastaavaa käyttäytymistä, ei mustasukkaisuutta voida lukea koiran perustunteisiin.

Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että koira tunnistaa jossakin määrin eriarvoisen kohtelun itsensä ja toisen koiran välillä. Koira pistää merkille, mikäli toiselle koiralle tarjotaan tehtävän suorittamisesta ruokaa, ja sille ei. Jatkuva resursseista kilpaileminen on raskasta ja voi osaltaan heikentää koiran hyvinvointia. Useamman koiran taloudessa kannattaakin kiinnittää huomiota resurssien riittävään saatavuuteen niin, ettei niistä ainakaan olisi pulaa. Resursseilla tarkoitetaan esimerkiksi sosiaalisia suhteita ihmisiin, nukkumapaikkoja, ruokaa, leluja ja luita.

Ilot ja pettymykset

Oman koiran tunteet voivat jäädä vahingossa huomiotta, ellei niihin kiinnitä erityistä huomiota. Hyvä käytäntö on pitää kahden viikon ajan päiväkirjaa siitä, milloin näkee oman koiransa riemastuvan jostakin, ja milloin sen näkee pettyvän. Näin voidaan saada tietoa siitä, kuinka paljon koiran elämä sisältää epävarmuutta, ihmetystä, iloa ja pettymystä. Jos jonakin päivänä kohtia jää tyhjäksi, voimme olla varmoja, että emme ole huomanneet tapahtumia.

Mikä sitten voisi olla koiralle pettymyksen hetki? Yksi tavallinen tilanne on, että omistaja pukee ulkovaatteet päälleen, mutta koira ei pääsekään mukaan ulos. Tästä syystä on hyvä opettaa koiralle, milloin se on lähdössä mukaan. Koiralle voi esimerkiksi pukea valjaat ennen kun alkaa itse pukea ulkovaatteita aina silloin, jos koira on pääsemässä mukaan. Se vähentää koiran mahdollisuuksia miettiä asiaa tai pettyä tilanteeseen. Koiralle kannattaa myös opettaa, että ihmisen lähtiessä kotoa ilman koiraan ihminen sanoo aina jotakin samalla tavalla, esimerkiksi “ei voi tulla” tai “minä lähden kauppaan”. Tärkeää on sanoa lähtösana neutraalisti kummemmin koskematta koiraan, jottei tilanteeseen ala liittymään tunteita. Jos koira pelkää yksin olemista aidosti, sanat eivät auta vaan yksin olemiset tulee lopettaa ja opettaa huolella alusta.

Koiran elämästä tulisi löytyä paljon ilon tai innostumisen aiheita. Kenenkään elämä ei ole vain iloista ja hauskaa, mutta koiranomistajana meillä on vastuu koiran hyvinvoinnista ja siitä, millaisia tunteita sen päivään pääasiallisesti sisältyy. Melkein kaikki asiat voidaan kouluttaa koiralle mukavaksi, tai edes ennakoitavaksi. Tärkeintä on, että koiran iloisuuden hetkiä on huomattavasti enemmän kuin tilanteita, joissa huomaamme koiran pahoittavan mielensä. Ulkona toistuvat hauskat harjoitukset, samaan vuorokaudenaikaan tapahtuvat ennakoitavat sylittelyt ja leikit tai vaikka uusi lelu tai luu voivat olla koiran arjen tunteiden kannalta merkittäviä tekijöitä. Myös iloiset vierailut tuttujen ihmisten kanssa piristävät monen koiran arkea.

TEE NÄIN: Pidä päiväkirjaa koirasi iloista ja pettymyksistä. Huomaatko, kumpia on havaittavissa enemmän ja voitko vaikuttaa koiran hyvinvointiin vähentämällä huonoja, ja lisäämällä hyviä tuntemuksia?

Ehdotukset

Toinen mielekäs päiväkirjatehtävä on tutkia sitä, paljonko valintoja ja ehdotuksia koira saa elämässään tehdä. Voiko koira ehdottaa arjessa asioita, ja kuinka usein ehdotuksiin vastataan myönteisesti? Koirien tyypillisiä ehdotuksia ovat syöminen, syliin tuleminen ja rapsuttaminen, ulkoileminen ja leikkiminen. Tarkoitus ei ole aiheuttaa tilannetta, jossa koira saa kerjäämällä haluamansa herkut tai pääsee aina halutessaan takapihalle, vaan on olemassa valtavasti muitakin tilanteita antaa koiran tehdä ehdotuksia, kuten antaa koiran ajoittain ulkoillessa päättää, mihin suuntaan se haluaa lenkkeillä. Ihminen voi myös vastata useammin koiran leikkipyyntöihin myönteisesti. Koiran ehdotukset ovat tavallisesti osoitus koiran hyvinvoinnin tilasta ja siitä, mitä koira sillä hetkellä eniten kaipaa. Ehdotuksiin kannattaakin suhtautua hyödyllisenä informaationa.

TEE NÄIN: Tutki, kuinka paljon koirasi voi vaikuttaa elämäänsä saaden kaipaamiaan hyvinvointiasioita tapahtumaan. Voitko lisätä kyllä-vastauksia koiran ehdotuksiin?

Suhtaudu positiivisesti ja varo virhetulkintaa

Koiran ongelmakäyttäytymisen kokonaisvaltaisessa hoidossa on keskeistä, että virhetulkintojen ja koiran inhimillistämisen tai syyttämisen sijaan omistaja suhtautuu koiraansa positiivisesti ja pyrkii auttamaan koiraa. Ongelmakäyttäytymisestä on lähes poikkeuksetta haittaa erityisesti koiralle itselleen, joka epätoivoisesti yrittää sopeutua sille syystä tai toisesta liian vaikeaan ympäristöön.

TEE NÄIN: Avaa koirasi päivärutiinit. Kirjaa siihen mitä ja mihin kellonaikaan koirasi elämässä tapahtuu. Kirjoita tarkkaan ylös, mitä kukin rutiini sisältää ja vertaa niitä tekstissä annettuihin hyvinvointivinkkeihin esimerkiksi hyvän liikunnan suhteen. Pohdi, mitä kaikkea on syytä muuttaa ja pitäydy suunnitelmassa ainakin 3 viikkoa ennen uusia muutoksia, ellei koirasi käyttäytyminen ala radikaalisti pahentua. Muista kuitenkin, että hyvinvoinnin muuttaminen muuttaa aina käyttäytymistä eikä yhden päivän yliaktiivisuus esimerkiksi tarkoita, etteivät ratkaisut olisi olleet hyviä.

Pelko on koiralle haitallinen, voimakas kokemus

Pelko on epämiellyttävä uhan läsnäolon tunne, joka rekisteröityy koiran mantelitumakkeessa. Paitsi että pelko on tunnetila, se on myös neurobiologinen ja fysiologinen ilmiö. Pelko on koiralle alkukantainen tunnetila, joka on auttanut lajia selviytymään. Luonnonvalinta on luonnossa karsinut uhkearohkeimmat yksilöt, mutta ihmisten parissa eläminen on tuonut pelottommillekin yksilöille mahdollisuuden selvitä. Pelolle altistuminen voi olla jo yksittäisenäkin kokemuksena haitallinen, mutta pitkällä aikavälillä toistuvat pelkokokemukset voivat aiheuttaa pysyvää haittaa koiran psyykelle ja terveydelle. Tästä syystä, sekä koulutuksen mahdollistamiseksi, on erityisen tärkeää, ettei yksinoloa pelkäävää koiraa altisteta yksin jäämisen pelkokokemuksille.

Pelkoreaktion voimakkuus on tilannesidonnainen ja yksilöllinen. Pelkoreaktion aikana kuitenkin usein koiran vereen vapautuu lisää sokeria, sydämen syke tihenee, ja veri siirtyy erityisesti sydämeen, aivoihin ja lihaksiin. Elimistöön vapautuu adrenaliinia ja muita stressihormoneja. Koira on tarkkaavainen ja valmis pakenemaan tai taistelemaan. Pelko, ja erityisesti paniikki, voi olla koiran keholle äärimmäinen koettelemus.

Pelon neurobiologiset ja fysiologiset tekijät voivat vaikuttaa myös koiran muuhun käyttäytymiseen. Panskepp ja kollegat (1984) totesivat aihetta tutkiessaan, että pelon aktivoituminen tietyssä osassa aivoja heikentää koiran mahdollisuutta leikkiin. Pelkoreaktion toistuminen usein myös vähentää aivojen leikkiin innostavien osien toimintaa. Yksin olemisen pelolle toistuvasti altistuva koira on siis sekä uhassa sairastua stressin vaikutuksesta että muuttua mm. vähemmän leikkisäksi ja kokonaisvaltaisesti ahdistuneemmaksi.

Koiran hermosto pyrkii tasapainotilaan, joka tunnetaan myös nimellä homeostaasi. Mikäli pelkovaikutukset ovat pitkäaikaisia ja keholla ei ole mahdollisuuksia päästä tasapainotilaan, sekä tunteisiin että fysiologiaan liittyvät koiran toiminnot voivat muuttua. Pitkällä aikavälillä koiralle voi kehittynä krooninen stressi. Pelon aiheuttaman stressin tuomia sairauksia voivat olla muiden joukossa esimerkiksi erilaisten rauhasten toimintakyvyn heikkeneminen, immuunitason heikentyminen tai vatsahaavat. Stressi syntyy autonomisen hermoston ja endokriinisen järjestelmän vaikutuksesta ja stressiä tarvitaan kaikkeen arkipäiväiseen toimintaan. Liiallinen stressi kuitenkin tuottaa haittaa elimistölle.

Tutkimuksissa on havaittu erilaisten pelkoon liittyvien yksinolotilanteiden lisäävän koiran stressihormonitasojen nousua. Stressihormoneista erityisesti kortisoli voi pysyä kohonneena jopa viikon ajan yksittäisen tapahtuman jälkeen. Lisäksi on havaittu, että koiran päästessä tervehtimään kotiin saapuvaa omistajaa, tuottaa sen elimistö tavallista suuremman määrän endorfiinia. Endorfiini on hyvän olon tunteeseen liitetty välittäjäaine, josta koira voi tulla riippuvaiseksi yhdessä omistajan kotiinpaluusta koituvan helpotuksen tunteen kanssa. Eroahdistuskoiran hysteriaa voi lisätä myös muista eroahdistuksen fysiologisista vaikutuksista johtuva histamiinin vapautuminen elimistöön, joka aktivoituu endorfiinin poikkeuksellisesta erityksestä. Histamiini voi aiheuttaa kutinaa ja siten levottomuutta. Eroahdistukseen liittyvät fysiologiset oireet voivat siis yhdessä saada aikaan pakkomielteisesti käyttäytyvän koiran, joka pyrkii keinolla millä hyvänsä paitsi eroon pelon aiheuttajasta, myös saamaan endorfiiniannoksensa omistajan palatessa. Narkomaanin kaltainen käyttäytyminen kuulostaa hurjalta, mutta se on osuva sanonta, sillä ihmisillä vastaavanlainen endorfiinikoukku on tutkimuksissa yhdistetty mm. päihderiippuvaisuuteen.

Pelko siis vaikuttaa negatiivisesti koiran tunnemaailmaan ja haittaa myös yksin olemisen harjoittelua. Yksinoloharjoittelu tulisikin tapahtua tilanteessa ja ympäristössä, joissa koira ei koe pelkoa tai ahdistuneisuutta. Ohjeistus, jossa koira jätetään yksin eikä palata kotiovesta sisään koiran haukkuessa, on monelle koiralle haitallinen. Koiran ongelmanratkaisukyky heikentyy kun se yrittää selviytyä ahdistavasta tilanteesta. Tällöin koira ei pysty vastaanottamaan palautetta haukkumisestaan ja sillä välin, kun koiran omistaja odottaa ulkona haukkumisen loppumista, koira ehtii altistua pelolle entisestään. Harjoittelun olisikin tärkeää keskittyä sellaiseen yksinoloharjoittelun vaikeustasoon, jossa koira ei hauku yksin.

Jos koira kärsii erilaisista peloista, pakko-oireisuudesta tai yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, voi olla syytä harkita lääketukea koulutuksen tueksi. Myös vakavan eroahdistuksen hoidossa lääkitys saattaa olla tarpeen. Olennaista on löytää sopiva lääkitys aiheeseen erikoistuneen lääkärin kanssa ja muistaa, että mielialalääkkeitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi ilman käyttäytymisterapiaa. Väärin ja useimmiten liian heppoisin perustein valittu mielialalääkitys voi johtaa entistä vaikeampiin ja pitkittyviin käyttäytymisongelmiin.

TEE NÄIN: Selvitä artikkelin oirekuvausten ja koirasi yksin oloista tehdyn seurannan perusteella, kärsiikö koirasi pelosta ja voiko se oppia olemaan yksin ilman, että arjen pakolliset, liian pitkät yksin olemiset lopetetaan. Jos koirasi altistuu pelolle, lopeta koiran yksin jättäminen ja rakenna koulutussuunnitelma seuraavan kappaleen avulla tai ottamalla yhteyttä ammattilaiseen.

Koiran käyttäytyminen kertoo ongelman luonteesta

Vaikka olennaista ei ole välttämättä erottaa, onko koiran käyttäytymisessä kyse eroahdistuksesta syndroomana vai muunlaisesta yksinolo-ongelmasta, on silti tärkeää ymmärtää käyttäytymiseen liittyvää oppimishistoriaa ja emootioita. Oman koiran tausta, käyttäytyminen ja siihen johtaneet syyt on tärkeää huomioida koulutusta ja hyvinvointimenetelmiä valittaessa. Keskustelufoorumilta saadut ohjeet ovat todennäköisesti hakuammuntaa, ja ”vähän kaiken” kokeileminen heikentää koiran rutiineja, ennakoitavuutta ja sitä kautta hyvinvointia entisestään. Koirien tilanteet ovat keskenään niin erilaisia, että yhdelle sopiva neuvo voi pahentaa toisen ahdistuneisuutta.

Yksinolo-ongelmissa jokin tietty oire ei yksiselitteisesti tarkoita tietynlaista ongelmaa, mutta karkeita luokitteluja voidaan tehdä. Seuraavissa kappaleissa käydään läpi yleisimpiä oireita, ja mitä niistä mahdollisesti voidaan päätellä.

Sisälle virtsaaminen

Sisälle virtsaaminen liittyy tavallisesti voimakkaaseen eroahdistukseen (pelko ja ahdistuneisuus). Jos koira laskee alleen jo omistajan valmistellessa lähtöä tai heti kun se jää yksin, on tilanne hälyttävä. Vaikka uroskoira virtsaisi seinää vasten merkkailun tapaan, liittyy käyttäytyminen todennäköisesti ahdistuneisuuteen tai sen kaltaiseen tunnetilaan, joka lisää aineenvaihduntaa elimistössä.

Joskus sisätiloihin virtsaaminen on oire terveysmurheista. Virtsanäytteen tutkimista voidaankin pitää minimivaatimuksena ennen koulutuksen aloittamista. Joillakin rescuekoirilla tavataan virtsaamista omistajan hajujen tai oman pedin päälle, mikä liittyy todennäköisimmin hajujen lähellä pysyttelemiseen ahdistuneisuudesta huolimatta. Jos koiran historiaan liittyy esimerkiksi ahtaissa häkkiolosuhteissa asumista, tämä voi myös olla tottumuskysymys.

Ulostaminen liittyy myös aineenvaihdunnan kiihtymiseen ahdistuksen seurauksena. Sisätiloihin virtsaavan tai ulostavan koiran tila on tärkeää tutkia tarkemmin ammattilaisen avulla, sillä yksin kotona tehtävä seuranta ja pienet muutokset eivät todennäköisesti riitä ongelman ratkaisemiseksi. Lisäksi koiran kärsimys voi pahentua ja pitkittyä itsehoitoyritysten aikana.

TEE NÄIN: Jos koirasi virtsaa sisälle, selvitä voiko taustalla olla terveysongelma. Jos virtsaaminen johtuu yksin olemisen pelosta, lopeta yksin olemiset koulutuksen ajaksi.

Ulospääsyteiden tuhoaminen

Ulospääsyteiden tuhoaminen on merkki ahdistuneisuudesta ja monesti myös voimakkaasta pelosta. Koira pyrkii pääsemään oven tai ikkunan kautta omistajansa perään. Vähäisempi hermostuneisuus voi loppua koiran todetessa, ettei ulko-oven raapiminen johda ulospääsyyn. Voimakkaassa eroahdistuksessa koiralle voi kuitenkin syntyä paniikki, jonka aikana se mahdollisesti satuttaa itsensä. Ei ole tavatonta, että eroahdistuksesta kärsiviltä koirilta löytyy eläinlääkärissä mm. katkenneita kynsiä ja murtuneita leukoja.

TEE NÄIN: Jos koirasi tuhoaa ulospääsyteitä, pelko on liian voimakas, jotta koiraa voisi kouluttaa yksin olojen aikana. Koiran hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi koiran yksin jättäminen on hyvin tärkeää lopettaa.

Irtaimiston tuhoaminen

Irtaimiston tuhoaminen tai kantaminen voi johtua monesta syystä. Sopivan tekemisen puutteessa oleva koira voi purkaa turhautumistaan esineiden järsimiseen, jonka yhteydessä tapahtuu monesti myös esineiden siirtämistä koiran mielestä sopivaan järsimispaikkaan. Jos koira kantaa esineitä tai omistajan vaatteita tuhoamatta niitä, tehden niistä kekoja tai vain siirrellen niitä paikasta toiseen, kyseessä on todennäköisesti koiran selviytymiskeino, jonka tarkoituksena on lievittää koiran ahdistuneisuutta omistajan hajuilla. Kannetut esineet ovat tällöin yleensä niitä, jotka ovat helpoimpia kantaa tai joissa on eniten oman ihmisen hajuja. Jos koira kantaa hajuja, niitä kannattaa varta vasten jättää koiran kannettavaksi, jotta koiran yksin oleminen olisi mahdollisimman helppoa. Esimerkiksi ihmisen pienet, juuri käytetyt vaatteet voivat olla sopivia kannettavia.

TEE NÄIN: Jätä koirallesi omia hajujasi joiden päällä se voi maata tai joita se voi kantaa, jos tämä lievittää koirasi ahdistuneisuutta yksin olemisen aikana.

Haukkuminen ja ulvominen

Ääntely on tavallinen yksin olemiseen liittyvä ongelma. Koirilla tunnetaan eroahdistukseen liittyvä distress call (aikaisemmin mainittu kutsuhuuto), jonka tarkoitus on saada kiintymyksen kohde palaamaan takaisin. Ääntelystä voidaan kuitenkin lopulta päätellä hyvin vähän. Koira voi toki haukkua saadakseen omistajan palaamaan kotiinsa. Se voi haukkua myös purkaakseen turhautunutta kiihtymystilaansa, joka voi johtua omistajan lähtemisestä, terveysmurheista tai virikkeellisen tekemisen puutteesta. Rappukäytävästä kuuluvat äänet voivat myös saada koiran vahtihaukkumaan tai reagoimaan ääneen ahdistuneisuudella, mikä purkautuu haukunnalla. Koira voi myös vinkua ja itkeskellä hiljaa, mikä tavallisimmin liittyy joko koiran ahdistuneisuuteen yksin jäämisen seurauksena tai puutteellisena leporutiinina. Koira ei ymmärrä mennä lepäämään omistajan lähdettyä ja jää sen vuoksi ääntelemään hiljakseen. Myös koiran ruumiinrakenne ja käyttötarkoitus vaikuttavat siihen, miltä ääntely kuulostaa. Ainoastaan pitkäkestoisesta, voimakkaasta ulvonnasta voidaan melko varmasti sanoa, että koira on ahdistunut ja/tai pelokas. Kaikenlainen jatkuva ääntelyn tarve tulisi kuitenkin tutkia tarkemmin ahdistuneisuuden varalta.

Osa koirista vahtii kodin ympäristöstä kuuluvia ääniä. Monet pienet pystykorvat on jalostettu vahtikoiriksi ja osan työnkuvaan on kuulunut hälyttää isompi vahtikoira paikalle. Koiralle itselleen vahtihaukkuminen voi olla vain laji- ja rotutyypillistä käyttäytymistä vailla lisästressiä, mutta naapureita ja koiran omistajaa käyttäytyminen voi hermostuttaa. Jos koira rauhoittuu kotona olevan omistajan ystävällisestä kehotuksesta tehokkaasti, se voi hyötyä myös Digital Dogsitterin soittamista omistajan äänileikkeistä.

TEE NÄIN: Jos koirasi ulvoo voimakkaasti ja pitkäkestoisesti yksin olemisen aikana, koira on hyvin ahdistunut. Järjestä koirallesi hoitojärjestely tai muulla tavoin lopeta yksin olemiset koulutuksen ajaksi.

Läähättäminen ja hikoileminen

Läähättäminen ja tassujen hikoileminen ovat oireita, jotka liittyvät koiran elimistön kiihtyneeseen toimintaan. Tyypillisesti yksinolo-ongelmissa ne liittyvät ahdistuneisuuteen ja/tai pelkoon, erityisesti jos taustalla ei ole fyysistä liikuntaa, kuten ravailua yksinolon aikana. Tassujen hikoilusta saattaa jäädä kuivuneita tassunkuvia lattiaan.

Levoton liikkuminen

Asunnossa liikkuminen voi tapahtua monella eri tavalla. Jos koira vaihtaa paikkaa eri ulospääsyteiden välillä, kuten ulko-ovelta ikkunoille, on se todennäköisesti ahdistunut ja pyrkii omistajansa perään. Koira voi myös liikkua asunnossa ja näyttää siltä, että se selvästi etsii tekemistä. Tämä liittyy tavallisesti joko ylivirittyneisyyteen, jos koiran arjessa ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä, tai leporutiinin puuttumiseen. Jos koira ei osaa mennä lepäämään omistajan lähdettyä, se voi jäädä ravaamaan asuntoon hermostuneesti. Ajan kuluessa ravailu itsessään voi alkaa ahdistaa koiraa, ja lopulta yksinolo voi alkaa jopa pelottaa. Koira voi myös harvinaisissa tapauksissa olla asunnossa täysin paikoillaan ja ääneti, mutta silti pelokas. Mikäli koira ei liiku yksinolon aikana juuri lainkaan, vaan on jähmettynyt paikoilleen läähättämään, on se erittäin ahdistunut eikä sitä tulisi jättää yksin. Normaalisti koira liikkuu levätessään noin tunnin välein, kun se esimerkiksi vaihtaa nukkumapaikkaa.

Tervehtiminen kotiin palatessa

Yksinolo-ongelman vakavuudesta voi kertoa myös koiran tapa tervehtiä omistajaa tämän palatessa kotiin. Jos koira on ihmisen nähdessään hyperaktiivinen, sen on vaikea rauhoittua tai se nukahtaa välittömästi syvään uneen, kannattaa koiran yksinoloaikaa videoida (jos turvallista), tai yksin olemiset lopettaa heti koulutuksen ajaksi. Hyvän yksinolorutiinin omaava koira suhtautuu iloisesti tai passiivisesti omistajan paluuseen eikä mene ylikierroksille. Harvemmin, mutta joskus koirat voivat suhtautua jopa aggressiivisesti omistajan paluuseen, sillä tutkimuksissa on havaittu toistuvan ahdistuneisuuden alkavan liittyä myös sitä seuraaviin tapahtumiin ja tekijöihin. Ennen pitkää koiran ahdistuneisuus ja turhautuminen voivat siis suuntautua omistajaan paluutilanteessa. Tämä on kuitenkin selvästi harvinaisempi oire.

Myös epäsosiaalinen, omissa oloissaan viihtyvä koira voi kokea ahdistuneisuutta yksinolon aikana. Nämä koirat saavat tavallisesti omistajan läsnäolosta turvaa, vaikka ne eivät lähestyisikään omistajaa usein. Ongelma voi olla vaikeaa tunnistaa, jos koira ei tavallisestikaan tervehdi omistajaa innostuneesti. Epäsosiaalisempi koira muuttuu sosiaalista koiraa helpommin entistä epäsosiaalisemmaksi omistajaa kohtaan kokiessaan ahdistuneisuutta omistajan toistuvista poissaoloista.

Reagointi lähtösignaaleihin

Omistajan lähdöstä ylikiihtyvä koira on todennäköisesti ahdistunut yksin jäämisestä. Jos koira alkaa osoittaa ahdistuneisuuden merkkejä (kuten ravaamista, läähättämistä, omistajan näykkimistä tai ääntelyä) jo omistajan valmistellessa lähtöä, on koiralla todennäköisesti jo haastavampi yksinolo-ongelma tai eroahdistus. Jotkut koirat voivat käyttäytyä aggressiivisesti omistaa kohtaan tämän tekiessä lähtöä. Osa koirista taas ei vaikuta reagoivan omistajan lähtöön mitenkään, mutta yksinolon aikana tapahtuu kuitenkin ongelmallista käyttäytymistä.

TEE NÄIN: Mieti, mitä voit päätellä koirasi reaktioista lähtöihisi tai paluihisi. Onko syytä ajatella, että koirasi on ahdistunut, ja lopettaa koiran yksin jättäminen ennen lisätiedon hankkimista?

Oireiden vaihtelevuus

Yksinolo-ongelmista voi kieliä myös koiran vaihteleva käyttäytyminen. Välillä yksinolot sujuvat ilman oireita, välillä eivät. Vaihtelua on myös se, jos välillä oireet ovat lieviä, välillä voimakkaampia. Mikäli koiran yksinolon sujuminen on vaikeasti ennustettavaa, on todennäköistä että koiran hyvinvoinnissa on puutteita. Päiväkirjan pito auttaa tässä, sillä syy löytyy todennäköisesti edeltäneen puolen vuorokauden tapahtumista. Myös ongelmat koiran terveydessä aiheuttavat usein vaihtelevaa ja vaikeasti ennustettavaa käyttäytymistä.

TEE NÄIN: Jos koirasi yksin oleminen vaihtelee laidasta laitaan, pohdi koiran terveystarkastuksen tarpeellisuutta.

Laadukas yksinolokoulutus perustuu rentoutumiseen

Koiran kouluttamisesta ja käyttäytymisen muuttamisesta on mahdotonta laatia ohjeistusta, joka toimisi jokaisen koiran kohdalla. Koiran käyttäytyminen on aina yksilöllistä, minkä vuoksi koulutusratkaisuja on yhtä paljon kuin koiria. Tämä osio sisältää suuntaviivoja ja joitakin ideoita mielekkään koulutuksen toteuttamiseen. Jos koirasi tilanne on vakava, se kärsii voimakkaista peloista ja/tai on vaarassa satuttaa itsensä, lopeta koiran yksin jättäminen ja ota yhteyttä koulutuksen ammattilaiseen.

Yksinolon opettamiseen on kehitetty monenlaisia harjoittelumuotoja. Harjoitukset joista kuulee puhuttavan, keskittyvät usein jonkinlaiseen tekemiseen, kuten namipalkkioihin tai erilaisiin aktivoiviin harjoituksiin ulko-oven läheisyydessä. Nykytiedon mukaan harjoittelun olisi hyvä kuitenkin olla yksinkertaisempaa. Tämä siksi, että jos liitämme harjoitteluun suuren määrän virikkeitä ja palkkoita, lisäämme toimintaa juuri sinne, missä halusimme koiran lepäävän aktiivisen tekemisen sijaan. Rentoutuminen vahvistuu itsestään ja ihmisen paluu toimii yksinoloharjoittelussa riittävänä palkkiona. Tästä poikkeuksena ovat koirat, jotka eivät esimerkiksi pysty edes olemaan vieraan ihmisen käsissä hihnassa, jos ne eivät yllä omistajaansa tai jotka menettävät kaiken malttinsa ihmisen käydessä edes arkipäiväisesti kylpyhuoneessa ilman koiraa. Näiden koirien kanssa voidaan tarvita tukevia harjoituksia ennen namien poisjättämistä.

Tilan rajaaminen toimii joillakin koirilla yksin olemisen neutraloimiseen, vaikka koiran osaamiseen ei ole vaikutettu. Tavallisesti kyseessä on koira, joka ei alun perinkään ole voimakkaasti ahdistunut ja tilan rajaaminen riittää keskeyttämään koiran ongelmakäyttäytymisen, sillä koira voi ahdistua jo kehon fysiologisesta reaktiosta, joka koituu asunnossa ympäriinsä ravaamisesta. Osaa koirista ravaaminen tosin voi myös helpottaa. Tilan rajaamiseen tulisi kuitenkin suhtautua kriittisesti, sillä kyseessä ei ole koulutuskeino. Jos tilan rajaaminen poistuu tai tulee muita yllättäviä tekijöitä, koiran ahdistuneisuus voi jatkua. Osa koirista on myös edelleen ahdistuneita tilassa, mutta hiljaisia tai jättävät tuhot tekemättä tilan rajaamisen estäessä niiden liikkeet. Tilan rajaamista voi kokeilla jos koira ei ole voimakkaasti ahdistunut, eikä omistajalla ole mahdollisuuksia juuri tällä hetkellä panostaa koiran kouluttamiseen. Ratkaisu on kuitenkin tärkeää tarkoin videoida ja huolehtia siitä, ettei koira koe ahdistuneisuutta tai ettei kyse ole vain siitä, että koira muuttuu masentuneeksi ja passiiviseksi tilan rajaamisen seurauksena.

Taitavasti suunnitellun leporutiinin taustalla on taito tunnistaa oman koiransa rentoutuminen ja palautuminen. Esimerkiksi ulkona tapahtuneen yllättävän tilanteen jälkeen on mielekästä tarkkailla seuraavia merkkejä koiran käyttäytymisessä, jotka voivat kieliä palautumisesta:

• makuuasentoon asettuminen ja makuupaikan hakeminen
• pedin valmisteleminen kaivamalla
• selällään kieriminen
• leikkiminen, joka sisältää järsimistä tai repimistä ja päättyy rauhoittumiseen
• rento kehon kieli, kuten monella koirarodulla korvien ja hännän rentoutuminen
• terävämpien liikkeiden hidastuminen
• rapsuttaminen tai haukottelu koiran istuessa tai maatessa valmistelevat lepoon.

Rauhoittumisen merkkien tunnistamista hyödynnetään yksin olemisen harjoittelussa, joten niiden tunnistamiseen kannattaa käyttää hieman aikaa seuraamalla koiraa liikunnan ja muiden aktivoivien tapahtumien jälkeen. Seuraavissa kappaleissa yksin olemisen harjoittelu on jaettu osatavoitteisiin. Kun rauhoittumisen merkit tunnistaa, niiden voi tarkkailla tapahtuvan jokaisen yksin olemisen osatavoitteen aikana. Näin voi varmistaa, ettei koulutusprosessista putoa juuri levon ja palautumisen merkitys pois.

Useat onnistumiset johtavat etenemiseen

Vaikka harjoitusten onnistumisista on helppo innostua, kannattaa maltti pitää ensimmäisenä mielessä kaikessa yksin olemisen harjoittelussa. Yksinolokoulutuksessa on kyse ennen kaikkea rutiineista ja koiran osaamisesta, joten yksittäiset onnistumiset eivät vielä riitä perusteeksi vaikeuttaa harjoitustasoa. Odota, että saat tehtyä ainakin 4-6 onnistumista jokaista tekemääsi harjoitusta kohden ennen kuin vaikeutat harjoitusta.

Harjoituksissa kannattaa ylläpitää sekä jo omaksuttua osaamistasoa, että tehdä joukkoon helpompia harjoituksia lisäämään vahvuutta ja rutiinia koirasi osaamiseen. Jos teet koirasi kanssa portin takana lepäämistä esimerkiksi 15 minuuttia, tee joukkoon myös kymmenen ja jopa viiden minuutin toistoja ja pidä toistoista alle puolet 15 minuutin mittaisina, jos se on koirasi haastavin harjoitus. Jos koet itse epävarmuutta harjoituksen aikana siitä, pysyykö koirasi rentona, vaistosi on todennäköisesti oikeassa. Toista harjoituksia samalla ja myös hieman helpommalla vaikeusasteella kunnes olette molemmat varmasti rentoja ja onnistumiset ovat arkipäivää.

Aika ei ole merkittävin onnistumisen mittari

Kun koiran kanssa päästään harjoittelemaan yksin olemiseen kuluvaa aikaa portin tai oven aikana, moni alkaa mittaamaan tarkkaan kellonaikaa. Osaako koira olla yksin vartin, seitsemän vai viisi minuuttia? Koiran ajankäsityskyky on kuitenkin huomattavasti heikompi kuin meillä ihmisillä, joten ajan mittaamisen kanssa voi olla aina muutaman minuutin verran suurpiirteinen jos koira lepää. Viisasta onkin tarkan ajan mittaamisen sijaan keskittyä siihen, että koira on todella rento ja levossa. Kun koira pystyy olemaan yksin rutiininomaisesti esimerkiksi kaksi tuntia päivittäin, pidemmät ajat eivät yleensä ole ongelma. Jos ajallisesti pitkät yksin olot osoittautuvat ongelmaksi, yleensä käyttäytymisen ongelma löytyy hyvinvointitekijöistä. Jos koiran arkielämässä on hyvinvoinnin puutteita, koiran vire ei välttämättä kestä niin pitkää lepoa. Näissä tapauksissa tulee ensisijaisesti perehtyä hyvinvointitekijöiden kautta siihen, kuinka koiran levon jaksot saadaan ylipäätään pidemmiksi.

HARJOITUSTASO 0: koiralle, joka ei kestä erkanemista

Niin kauan kun ei käytetä koiralle haitallisia menetelmiä, ei mikään koiran käyttäytymisen muokkaamisessa ole ehdoton kyllä tai ei. Koiran elinolosuhteet ja yksilölliset tarpeet kertovat siitä, kuinka koiraa tulee kouluttaa. On mahdollista, vaikkakin epätodennäköistä, ettei koira pysty suoraan rentoutumisperusteiseen harjoitteluun, jolloin ruokapalkkion yhdistäminen ihmisen lähtemiseen voi olla tarpeen. Jos koira on äärimmäisen ahdistunut, voi se aluksi hyötyä harjoitteista, joissa omistaja loittonee paikoillaan makaavasta koirasta ja palaa palkitsemaan koiran paikallaan pysymisestä. Näin voidaan istuttaa toivotun käyttäytymisen siemen harjoitukseen, joka muuten ei onnistuisi. Yksinkertaisimmillaan harjoituksessa koira pyydetään maahan, astutaan askel koirasta poispäin sanoen samaan aikaan esimerkiksi “hyvä!” ja palataan koiran luoksen antamaan nami maahan koiran etutassujen väliin. Palkkion suunta on maassa, jotta se ei tule ihmisen suunnasta vaan vahvistaa koiralle ajatusta nimenomaan paikoillaan maassa makaamisesta. Kun harjoitus onnistuu, toinen vaihe voi olla esimerkiksi, että vieras ihminen pitää koiraa hihnassa omistajan erkaantuessa ja sanoessa palkkiosanan “hyvä!”, vieras ihminen palkitsee koiran. Näiden harjoitusten parissa on tärkeää käyttää aina samaa palkkiosanaa joka on neutraali, eikä koiraa erityisesti innostava. Palkkiosanan tarkoitus on kertoa koiralle, että palkkio on juuri tällä hetkellä ansaittu ja se saapuu pian. Palkkio ajoitetaan hetkeen, jolloin ihminen on juuri koirasta kauempana. Heti palkkiosanan jälkeen ihminen palaa koiran luokse reagoimatta koiraan kummemmin kehuin, mutta koiraan ei tarvitse myöskään suhtautua erityisen välinpitämättömästi.

Esimerkiksi Karen Overallin Relaxation Protocol voi olla erkanemisesta voimakkaasti hermostuvan koiran kanssa tutustumisen arvoinen.

Sano ei paluu-lähtö-harjoitteille

Tutkimuksissa on todettu, että ihmisen toistuva loittoneminen ja palaaminen voi lisätä ongelmia, mikäli koira kokee tilanteen lievästikin ahdistavaksi. Lähtöharjoitukset eivät siis helpota yksinoloa, mikäli koira kokee omistajan huomaamatta lievääkin ahdistuneisuutta. Esimerkiksi sekä Solomonin Opponent process -teorian, että Skinnerin Behavioral momentum-teorian mukaan omistajan toistuva lähteminen ja paluu aiheuttaa koiran emootioissa muutoksen. Yksinoloon liittyvä ahdistava emootio alkaa varjostaa miellyttävämpää (ihmisen paluu), jolloin koira voi alkaa yhdistää ahdistuneempia tunnekokemuksia myös omistajaan. Toistuvien paluu- ja lähtöharjoitusten sijaan huolella järjestetyt, yksittäiset yksinolot ovat tärkeämpiä, sillä aikaisempi epätoivottu tunne-ehdollistuma todennäköisesti vain lisääntyy liian tiheästi toistuvien tilanteiden seurauksena.

TEE NÄIN: Huolehdi aiemmin esiteltyjen hyvinvointitekijöiden avulla koirasi arki kuntoon ja säilytä muutokset ainakin kahden viikon ajan. Valitse sitten harjoituksen vaikeustaso ja taltioi videolle yksittäistä, rauhallisesti järjestettyä yksinoloa. Miltä käyttäytyminen näyttää muutosten jälkeen?

Laadukkaan yksinoloharjoittelun ytimessä on koiran kyky rauhoittua, kun se huomaa ihmisen tekevän lähtöä. Taitoa harjoitellaan ensin ihmisen ollessa paikalla, sillä perusedellytys on, että koira pystyy olemaan rentoutunut ensin ihmisen läsnä ollessa. Omistajan on tärkeää tietää oman koiransa hyvinvointitarpeet ja tunnistaa, minkälaisella arkielämällä koira pysyy tasapainoisena, jotta rauhoittuminen mahdollistuu. Jos koira on ollut pitkään ahdistunut, käyttäytynyt pakko-oireisesti tai sillä on ollut terveysongelmia, ei se välttämättä ole valmis yksinoloharjoituksiin. Ensin koiran elämään on saatava tasapainoa. Vasta kun koira pystyy rentoutumaan ihmisen läsnä ollessa, voidaan miettiä kuinka sen saisi rentoutumaan myös yksin.

HARJOITUSTASO 1: yhdessäkin voidaan olla erillään

Leporutiinin luomisessa on tärkeää ensin huomioida, mikä on koiran osaamistaso juuri tällä hetkellä. Jos koira ei ymmärrä, ettei ihmisen läsnäolo tarkoita aina yhdessä olemista ja koira seuraa ihmistä sisätiloissa, voidaan harjoitella koiran rentoutumista ensin ihmisen vieressä, ja sitten ihmisen noustessa koiran vierestä. Tavoitteena on, ettei koira kokisi tarvetta jatkuvasti seurata ihmisen liikkeitä. Yhdessä harjoitusvaihtoehdossa koiran ollessa rentoutunut ihmisen vierellä, esimerkiksi sohvalla, ihminen voi joko nousta tai vaikuttaa nousevan, riippuen siitä minkälaista vaikeustasoa koira harjoituksessa tarvitsee. Tarkoitus on palata koiran luokse ennen kuin koira reagoi ihmisen nousuun näkyvästi. Jos koira nousee ihmisen perässä, ihminen ei palaa koiran luokse heti vaan tekee hetken aikaa jotakin muuta puuhaa (koiraa kuitenkaan hermostuttamatta). Koiran rauhoittuessa ja valmistautuessa lepoon, palataan harjoitteluun. Harjoittelussa koiraan ei kiinnitetä erityistä huomiota, eikä sitä kehuta tai palkita namein. Kaikki perustuu siihen, että tilanne on rauhallinen ja vaikuttaa koiralle neutraalilta. Ihmisenkin tulisi näissä tilanteissa olla rento ja tietoinen siitä mitä on tekemässä, jottei koiralle välity ihmisestä välinpitämätön tai jännittynyt vaikutelma.

Harjoittelussa on olennaista, että ihminen liikkuu rennosti kuin arkipäivisiin asioihin valmistautuen tai niitä tehden. Jos ihminen alkaa käyttäytyä hermostuneesti, liikkeet voivat muistuttaa aikaisemmin opittua hermostuneisuutta, joka on näkynyt hetkeä ennen yksin jäämistä. Vastaavasti epäluonnollinen liike ei välttämättä yhdisty tilanteisiin tunnistettavasti vihjeenä, jolloin koira voikin reagoida aidoissa yksinolotilanteissa toisin. Oman käyttäytymisen tunnistaminen onkin harjoittelussa yhtä olennaista kuin koiran, sillä ihmisen käyttäytyminen muodostuu käyttäytymisen laukaisevaksi tekijäksi aivan samoin, kuin esimerkiksi avainten käteen ottaminen tai takin pukeminen. Jos harjoittelu hermostuttaa ihmistä toistuvasti, kannattaa harjoituksesta etsiä mikä tahansa helpompi taso, jolla omasta hermostuneisuudesta voi luopua.

TEE NÄIN: Harjoita koirasi pysymään rauhallisena noustessasi sen vierestä. Palaa koiran luokse sen ollessa rauhallinen.

HARJOITUSTASO 2: erillään portin takana

Portin käyttämiseen harjoittelussa on monia perusteita. Täysin suljettu, läpinäkymätön ovi aiheuttaa monelle koiralle vähintään jonkinasteista hermostuneisuutta. Portti mahdollistaa koiralle harjoittelun alkuvaiheessa läsnäolon tunteen koko tilassa ja ympäristön näkyvyyden, mutta samalla erillisyyden opettelun, kun ihminen ei olekaan aina saatavilla, vaikka olisi samassa tilassa koiran kanssa. Myöhemmässä vaiheessa harjoittelua porttia on helppoa peittää, jos sen haluaa simuloivan ovia. Toisaalta portin voi pitää myös avonaisena ja portin siirtäminen asunnosta tai kyläpaikasta toiseen on helppoa tarvittaessa. Jos koira oppii portin takana olemisen tarkoittavan tiettyä levon mahdollistavaa rutiinia, on koira helpompaa saada lepäämään missä tahansa, mihin portin voi ottaa mukaan.

Monelle niistäkin koirista, jotka eivät seuraa omistajaa sisätiloissa, ulko-ovella harjoittelun aloittaminen on liian korkea vaikeustaso. Osa koirista hyötyy porttiharjoittelusta, jossa koira opetetaan menemään lepäämään portin taakse. Harjoituksessa toistetaan päivittäin tilannetta, jossa omistaja ja koira menevät yhdessä portin taakse. Kun portin takana ei tapahdu mitään, koira alkaa ennen pitkää levätä. Kun leporutiini onnistuu hyvin ihmisen kanssa jo pian portin taakse mennessä, ihminen tekee samoin kuin edellisessä, ilman porttia tehdyssä harjoituksessa: nousee, ja palaa koiran luokse ennen kuin koira kokee tarvetta reagoida. Myöhemmässä vaiheessa harjoituksia ihminen käy koskettamassa porttia ja jollakin harjoituskerroista voi lopulta poistua portista lyhyeksi hetkeksi, kuitenkin koiran näkyville. Harjoittelussa mikään muu ei ole tärkeämpää kuin maltillisuus; jos koira ei ole rento ja harjoitus etenee liian nopeasti, harjoituksessa voidaan opettaa juuri sitä omistajan liikkumiseen liittyvää tarkkailua tai perään lähtemistä, joka haluttaisiin käyttäytymisessä muuttaa. Vaikka yksin kotiin jättämisiä myöhemmässä vaiheessa ei suositella harjoiteltavaksi lähtemisen ja palaamisen nopeatempoisen toistamisen kautta, porttiharjoittelua voi tehdä vaikka kaksi-neljä kertaa päivässä, jos se on jaettu eri vuorokauden aikoihin.

Kun koiran kanssa päästään harjoitusvaiheeseen, jossa ihminen poistuu portin taakse ja näkymättömiin, kannattaa harjoitukseen liittää aikaisemmin artikkelissa mainittu lähtösana, esimerkiksi “ei voi tulla” tai “lähden kauppaan”. Sana sanotaan neutraalisti jokaisen lähdön yhteydessä. Myöhemmässä vaiheessa tulee valita, jatketaanko harjoittelua portilla vai häivytetäänkö portti harjoituksesta. Tätä vaihetta kuvataan lisää harjoitustasolla neljä.

TEE NÄIN: Harjoita koirasi jäämään portin taakse rauhallisena. Yhdistä lähtösana portista lähtemiseesi ja palaa koiran ollessa levossa.

HARJOITUSTASO 3: lähtösignaalit merkityksettömiksi

Jos koira reagoi ihmisen lähdön merkkeihin, tulee niihinkin yhdistää koulutusta. Tämä onkin monelle tuttua: avaimia otetaan päivittäin käteen useita kertoja turhaan. Huomioimisen arvoista kuitenkin on, että jos koira reagoi lähtösignaaliin ahdistuneesti, ei sitä tule toistuvasti altistaa. Viisaampaa voi olla toistaa ensin avainten kanssa esimerkiksi harjoitusta, jossa avainten kilahtaminen tarkoittaa koiralle saapuvaa namia. Vasta kun koira ei ahdistu avainten äänestä, siitä voidaan kouluttaa altistamalla merkityksetön. Jos koiraa altistetaan toistuvasti ahdistuneisuudelle, harjoittelun seuraus muuttuu päinvastaiseksi, ja koiran tunnetila ja käyttäytyminen voimistuu. Näinhän alkuperäinen ongelmakäyttäytyminenkin on saanut alkunsa. Ahdistuvan koiran kanssa on aina aloitettava helpommasta, eli omistaja voi esimerkiksi vain koskettaa avaimia niin, että kuuluu pieni kilahdus. Jos koira on kohtuullisissa määrin rento harjoittelun aikana eikä reagoi ääniin, tapahtuu siedättymistä. Kun yksittäinen lähtösignaali toimii hyvin kaikissa tilanteissa, voi harjoittelun aloittaa toisen lähtösignaalin, esimerkiksi kenkien pukemisen, kanssa. Signaaleja ei tule liittää toisiinsa ennen kuin ne ovat yksinään koiralle täysin merkityksettömiä. Valmiita (merkityksettömiä) signaaleja voi alkaa yhdistämään porttiharjoitteluun niin, että koiran omistaja voi esimerkiksi ennen portin takaa lähtemistä pukea kengät jalkaansa tai pukea kengät jalkaansa lähdettyään portin takaa. Näin nähdään, ettei lähteminen ja signaali yhdessä aiheuta koirassa reaktiota. Jos lähtösignaaleja tulee yllättäen liikaa, on mahdollista, että vanhat muistikuvat lähtemisistä palaavat yhtäkkiä harjoittelusta huolilmatta. Jos koira alkaa reagoida hermostuneesti tai hyvin kiinnostuneesti, harjoitustasoa täytyy helpottaa.

Tavallisimpia lähtösignaaleja ovat:

• avaimet
• kenkien pukeminen
• takin pukeminen
• laukun ottaminen
• meikkaaminen / laittautuminen / hampaiden peseminen
• eväiden ottaminen jääkaapista
• ihmisen elekieli ja käyttäytyminen (lue lisää kappaleesta harjoitustaso 1)

TEE NÄIN: Siedätä koirasi lähtösignaaleille toistamalla niitä yksitellen ilman poistumista. Varmista, ettei koira ahdistu signaaleista.

Videon ja ääninauhoitteen tiedot avuksi harjoitteluun

Harjoituksen valintaan tarvitaan ensin yksinolon tarkkailua. Jos koira on kotona rentona ihmisen liikkumisesta huolimatta, voi koiran jättää yksin esimerkiksi 10 minuutin ajaksi ja videoida käyttäytymistä. Kokeilua ei voi tehdä, jos on syytä epäillä että koira kokee tuona aikana suurta ahdistuneisuutta tai se voi satuttaa itsensä. Silloin yleensä sisätiloissa tapahtuva seuranta ja kokemus aiemmista yksin olemisista riittää harjoituksen valitsemiseksi.

Mahdolliselta videolta tulisi seurata, mitä koira yksin tekee ja mitä osaamista sillä tällä hetkellä on. Yrittääkö koira esimerkiksi mennä lepäämään? Jos yrittää, niin minne? Voisiko koiran valitsemaa paikkaa hyödyntää harjoittelussa laittamalla koiralle makuupaikan juuri tähän kohtaan? Entä hakeutuuko koira ihmisen hajuille yksin ollessaan? Jos, niin voisiko koiralle jättää ihmisen tuoksuisia peittoja tai vaatteita juuri näihin kohtiin?

HARJOITUSTASO 4: kun on aika olla yksin

Jos koira ei seuraa kotona olevaa ihmistä tai reagoi lähtösignaaleihin ja se osaa olla yksin portin takana eivätkä yksin olemiset vaikuta koiran hyvinvointiin heikentävästi, voi kokeilla hyvinvointitekijöiden huomioimista huolellisesti ja sitten yksittäistä yksinoloa niin, että koiralle järjestetään esimerkiksi lisää makuupaikkoja kohtiin joissa se monesti alkaa hermostua ja lisätueksi ihmisen hajuja samoille alueille. Näin päästään jo vaiheeseen, jossa harjoitellaan yksin olemista.

Jos koira halutaan jättää yksin portin taakse, eikä porttia pureta ja aleta vaihtamaan ennen tätä vaihetta ulko-oviharjoitteluun, koiran on kuitenkin nähtävä portin takaa ulko-oven suuntaan ja oltava täysin rento omistajan liikkumisen suhteen. Harjoitustaso 2-kappaleessa annettua ehdotusta portin peittämistä ovien simuloimiseksi on tarpeetonta hyödyntää tässä kohdassa, jos porttia on tarkoitus käyttää jatkossakin. Jos on epäilys, että koiralle on toistuvasti ahdistavaa, että se kuulee liikettä ja ymmärtää omistajan katoavan, voi portin poistaminen tai siirtäminen ulko-oven läheisyyteen olla järkevää. Ilman huolellisia välivaiheita on kuitenkin mahdollista, että menetetään hyväksi opittu leporutiini portin takana, sillä portti tai vanha sijainti ei automaattisesti vaihdu koiran mielessä ulko-oveen ilman erillisharjoittelua.

Portin voi vaihtaa ulko-oveen alkamalla ensin peittämään porttia pyyhkellä tai viltillä enenevissä määrin, ja sitten ottamalla portin pois kun ihminen voi poistua portin takaa ja ulko-ovesta koiran hermostumatta. Ennen tätä porttia on myös siirrettävä hiljakseen kohti ulko-ovea, jotta paikan vaihdos ei ole liian suuri. Eläintarvikeliikkeistä on saatavilla käteviä portteja, jotka eivät vaadi reiän tekemistä seinään.

Monella koiralla on ulko-oven alueella odottamiseen liittyviä ahdistavia kokemuksia, jonka vuoksi portilla alueen rajaaminen voi olla järkevää jatkossakin. Porttia käytetään alun perin, koska koiran on tärkeää nähdä ihminen harjoittelun alkuvaiheessa, mutta myöhemmin sen tulee oppia rentoutumaan vaikka ihminen katoaa näkyvistä. On makuasia, haluaako käyttää porttia vai suoraan ulko-ovea. Tässä vaiheessa aikaisemmin toimivaksi saatu harjoitus voi kuitenkin päättyä huonosti, jos portti ilman portin peittämiseen liittyvään harjoittelua vaihtuu ulko-oveen. Harjoittelun kohteena tulisi käyttää myös ulko-oven lisäksi ensin muita asunnon ovia arjessa, sillä jos kotona sisätiloissa oleva ovi osoittautuu koiraa ahdistavaksi, niin tapahtuu varmasti myös ulko-oven kanssa. Keskeistä kaikessa lähtemiseen ja palaamiseen liittyvässä harjoittelussa on myös, ettei lähtemisestä tehdä koiralle erityistilannetta koiraa huomioimalla. Paluutilanteenkin on syytä olla rauhallinen. Vasta kun koira alkaa rauhoittua, ihminen voi kevyesti huomioida koiraa silittämällä tai kutsumalla viereensä.

Mikäli koiralla ei ole vielä leporutiinia olemassa, kannattaa tarkkailla miten pitkään kuluu ennen kuin koira alkaa näyttää ahdistuneelta. Tämä aika kertoo koiran tämänhetkisen osaamistason. Ahdistuneen koiran tunnistaa esimerkiksi läähättämisestä, huulten lipomisesta, jatkuvasta asennon vaihtamisesta tai asunnossa ravaamisesta. Kuvattavan videopätkän pituus tulee aina suhteuttaa koiran vointiin sekä siihen, mitä videolta on tarkoitus seurata. Kaikki videon aikana tapahtuva koiran käyttäytyminen on informaatiota. Videoissa on informaatiota yleensä valtavia määriä, ja niiden läpikäyminen voi käydä työlääksi. Tästä syystä on suositeltavaa videoita satunnaisesti vain muutamia kertoja ja muutoin käyttää äänitallennetta, joka herkimmillään voi tallentaa myös äänet joissa koira vaihtaa nukkuma- tai oleskelupaikkaa, vaikka se ei ääntelisikään. Ääntelyn määrän vähenemistä on myös helpompi seurata äänikäyrästä koko videon selaamisen sijaan.

Kiinnitä huomiota siihen, että yksin olemiset toistuisivat aluksi mieluiten samaan aikaan vuorokaudesta, jolloin koira on rauhallisimmillaan. Jos päivässä on poikkeustapahtumia tai koira on jostakin muusta syystä jo valmiiksi altis hermostumiselle, jätä harjoittelu väliin siltä päivältä tai tee tavallisuuteen verrattuna vain lyhyt ja hyvin helppo versio. Riskinä on, että jos harjoittelu jää monena päivänä väliin, koiran rutiini alkaa heikentyä ja yksinolokoulutuksen hyötyjä menetetään.

TEE NÄIN: Tee koirallesi koulutussuunnitelma. Tarkastele, mikä liikkeesi aiheuttaa koirassa reaktion ja aloita siitä kohdasta. Pidä päiväkirjaa harjoittelusta ja koiran hyvinvoinnista samanaikaisesti. Jos kirjaat hyvinvointitekijöitä ja harjoituksia ylös, voit ajan kanssa nähdä mikä harjoitusmäärä yhdessä minkäkinlaisten hyvinvointitekijöiden kanssa tuottaa parhaan lopputuloksen. Jos käytät myöhemmin kouluttajaa, hän hyötyy myös pitämistäsi päiväkirjoista.

Osaamistavoitteet pähkinänkuoressa

1. Koiran hyvinvointitekijät ovat kunnossa ja koira osaa rauhoittua arkisessa elämässä päivä- sekä yöunille. Koira pystyy rauhoittumaan oman ihmisensä viereen, sekä palautua kohtuullisessa ajassa arkipäivän jännittävistä kokemuksista.
2. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta ihmisen liikkuessa kotona, vaikka se pääsisikin halutessaan nousemaan ihmisen perään.
   1. Yllämainittu, vaikka ihminen ottaisi avaimet käteen tai pukisi kengät jalkaansa (sekä muut lähtösignaalit).
3. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta ihmisen liikkuessa kotona, vaikka portti/muu este estäisi ihmisen perään lähtemisen.
   1. Yllämainittu, vaikka ihminen ottaisi avaimet käteen tai pukisi kengät jalkaansa (sekä muut lähtösignaalit).
4. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta ihmisen liikkuessa kotona, vaikka ihminen on näkymättömissä.
   1. Yllämainittu ,vaikka ihminen ottaisi avaimet käteen tai pukisi kengät jalkaansa (sekä muut lähtösignaalit).
5. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta ihmisen liikkuessa kotona, vaikka ihminen menee huoneen oven taakse/näkymättömiin.
   1. Yllämainittu, vaikka ihminen ottaisi avaimet käteen tai pukisi kengät jalkaansa (sekä muut lähtösignaalit).
6. Koira osaa levätä/rauhoittua seuraamatta ihmisen liikkuessa kotoa myös eteisestä ulko-oven taakse.
7. Koira osaa levätä/rauhoittua vaikka ihminen on poistunut tilasta, eikä mitään erityistä tapahdu.

Näiden osatavoitteiden lisäksi voidaan miettiä, onko harjoittelun onnistumisen jälkeen syytä alkaa esimerkiksi kolistelemaan ulko-ovella tai siedättämään koiraa tiettyihin ääniin, joita yksin olemisen aikana voi kuulua, jos koiralla on tapana reagoida ääniin voimakkaasti.

Jokaisen osatavoitteen aikana keskityään erityisesti siihen, että koiran nähdään harjoituksen alusta asti pyrkivän lepoon. Tämä tavoite kulkee mukana ensimmäisistä harjoituksista alkaen koko koulutusprosessin loppuun asti.

Lopuksi

Eroahdistukseen ja muihin yksinolo-ongelmiin liittyy useita erilaisia oireita ja taustalla on monenlaisia syitä. Kunkin koiran yksilöllisen tilanteen vuoksi myös hoitomuodot ja koulutussuunnitelmat eroavat toisistaan. Koiran käyttäytyminen kertoo ongelman luonteesta.

Koulutuksessa tärkeintä on koiran hyvinvoinnin varmistaminen, huonojen yksinolokokemusten ehkäiseminen, leporutiinin opettaminen, yksinoloon siedättyminen sekä onnistuneesti toteutettu, maltillinen harjoittelu. Toistuva tilanteen muuttuminen ei mahdollista koiralle rutiinia, joten omistajan olisi tärkeää suunnitella mitä hän aikoo seuraavaksi tehdä, ja pitäytyä päätöksessään mieluiten ainakin parin viikon ajan (ellei käyttäytyminen ala luisua nopeasti epätoivottuun suuntaan). Hyvä alku on pitää päiväkirjaa siitä, mitä hyvinvointitekijöitä koiran arjessa on nyt, ja milloin niitä muutetaan. Näin voidaan havaita muutosten vaikutuksia. Yksinolon kouluttaminen on parhaimmillaan yksinkertaista. Se sisältää laadukasta arkea ja useita pieniä onnistumisia, joiden määrä alkaa kasvaa.

Jos koiran käyttäytyminen ei muutu omistajan yrityksistä huolimatta, on aiheellista käyttää koira eläinlääkäritutkimuksissa sekä ottaa yhteyttä yksinolokoulutuksen tuntevaan ammattikouluttajaan. Koiran hyvinvoinnin pitkäaikainen heikkeneminen yksinolopelon vuoksi voi tuoda mukanaan uusia käyttäytymisongelmia ja mikä pahinta, aiheuttaa koiran ja omistajan elämään tarpeetonta stressiä.

Ongelmien hoitaminen ja kouluttaminen ei ole lainkaan mahdotonta - päinvastoin! Kärsivällisyyttä ja oleellisten asioiden tunnistamista se kylläkin vaatii. Parhaiten koulutus onnistuu, kun keskittyy ongelman suhteen siihen mitä koira osaa nyt, ja kuinka tätä osaamista voidaan lisätä ja syventää.